Ollaan ihan tavallisia jäppisiä. Noin keski-ikäinen pariskunta. Jossain vaiheessa kyllästyimme siihen, että ”sitten eläkkeellä”!. Miksi? Erona aikaisempiin ikäluokkiin mehän emme pääse kuin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jo nuorina kaksikymppisinä kun Juhannuksena yhteen mentiin, hetikohta suunniteltiin koprakuunareita ja Siperian junarataa. Silloin raha oli vähissä eikä ollut halpalentoja, mutta oikea ihminen oli löytynyt… Tärkeämmäksi tuli lapsen saaminen ja asettuminen. Vuosiluku oli 1980. Lapsia siunaantui kaikkiaan kolme. Ensin tytär, siten kaksoset poika ja tyttö. Nyt ovat lapset lentäneet pesästä ja on aikaa lähteä.
 |
| Annaliisan vermeet Saimme molemmat järjesteltyä vuorotteluvapaat ja otimme maksimimäärän eli vuoden päivät. Säästöön on laitettu jo useamman vuoden ajan pikkusummaa kuukausittain, joten ihan korvauksen varassa ei tarvitse elää, jos budjetti kasvaa.  Simon roippeet, vihreässä nyssäkässä lahjoja Laon lapsille Rokotuksia piti ottaa sen seitsemää sorttia. Niihin on hyvä varata aikaa muutama kuukausi ja rahaakin yllättävästi toista tonnia yhteensä. Matkavakuutus oli jo paljon halvempi, 350 ekeä . Siihen ei tosin sisälly mitään extremelajeja kuten sukellusta tai vuorikiipeilyä. Menolennot ensimmäiseen matkakohteeseen Bangkokiin varasimme edullisesti netin kautta, välilasku Munchenissa, Saksassa. Kahden kk:n ilmainen Thaimaan viisumi järjestyi helposti postin välityksellä, hyvät ohjeet Thaimaan suurlähetystön nettisivuilla. Viisumi pitää olla, jos ei ole varattuna paluu- tai jatkolentoa. Kansainväliset ajokortit hankimme Autoliiton nettisivuilta tilaamalla, maksoivat muutaman kympin. Talokaan ei jäänyt tyhjilleen. Siihen muutti vanhin tyttäremme avomiehensä ja koiran kanssa. Talolainaa emme lyhennä, maksamme vain korot. Tytär hoitaa muut kulut. Meidän asioita lapset hoitavat valtakirjoilla. Näillä järjestelyillä uskomme pärjäävämme vuoden reissussa, jollei mitään ihmeitä satu.  Kohta ei palele  Ja samassa he lähtivät |
