tiistai 27. joulukuuta 2011

Neuvoja reppureissaajalle

Annaliisa kirjoittaa:

Teimme sen verran hienon Kaakkois-Aasian reissun, (10 päivää vaille täysi vuosi) että kehtaa tässä pari neuvoa kertoa matkasta haaveileville.
Lähde matkaan! Päätöstä ei kannata venyttää. Jos oikeita esteitä ei ole, niin reppu selkään. Tekemättä jättämiset ne myöhemmin kaduttavat. Kun lähtöpäätös on tehty, suunnitteluun ja valmistautumiseen kannattaa käyttää vähän aikaa. Meillä meni käytännön järjestelyihin noin vuosi. Asunto ja raha- asiat, vakuutukset, vuorottelu- tai muut vapaat ja kaiken maailman muut asiat pitää järjestää. Simo luki matkakirjoja ja teki reittisuunnitelmia monsuunisateiden mukaan. Väljä ja joustava suunnitelma on tärkeä. Oli kivaa, kun aikaa oli ja mukavaan paikkaan saattoi jäädä pidemmäksi aikaa. Pattayalla taas riitti ajatellun kolmen viikon sijaan kolme päivää. Kuukausi per maa oli hyvä tahti. Indonesiassa ja Thaimaassa se ei riittänyt, niissä meni yhteensä melkein puolet reissusta. 

Joulunaikaa 2011 Thaimaassa, pikku Koh Changilla

Moottoripyöräreissu mahtavissa, Pohjois-Thaimaan maisemissa

Ihmiset ovat kyselleet paljon, mm. miten uskalsimme, miten rahat ja parisuhde kestivät, miten aika kului;

1.      Kohtalaisen terve pitää olla. Hyvä peruskunto riittää. Kuumuus vie voimia ja välillä vaikeakulkuisissa paikoissa pitää olla jalat kunnossa. Jos on reilusti ylipainoa, kannattaa ensin vähän pudottaa kiloja. Aasiassa esim. bussin istuimet ja katukeittiöjakkarat ovat usein meikäläisittäin lastenkokoa. Kyykkyvessoissa pyllistely vaatii tasapainoa ja reisilihaksia. Matkakohteet pitää tietysti katsoa itselle sopiviksi, mutta näimme, että pyörätuolillakin paratiisisaarelle pääsee. Me otimme etukäteen kaikki mahdolliset rokotukset, paitsi rabiesta. Se oli kallis ja eikä kuitenkaan kokonaan suojaa vesikauhulta. Rokotteet saa muuten halvemmalla Ruotsista, ainakin Haaparannasta, suomalaisella reseptillä. Malarian estolääkitystä, Lariamia, söimme Laosissa. Enää en söisi. Simolla ei ollut sivuvaikutuksia, minulla lähti tukkaa. Parempi on käyttää hyttysmyrkkyjä  ja suojaavia vaatteita, jos malariariski on hälyttävä. Kovan kuumeen noustessa on mentävä heti lääkäriin, testaavat onko malariaa ja hoito aloitetaan. Muitakaan lääkkeitä ei kannata roudata Suomesta mukaan. Apteekkeja on joka paikassa ja lääkkeitä löytyy helposti (ihan luotettavilta kauppiailta). Lääkäriin pääsee. Useilla pienilläkin saarilla oli vähintään hoitajan vastaanotto. Matkavakuutus on pakollinen, muuten tulee kalliiksi, jos oikeasti sattuu pahasti.

Vaellus Laosissa

Historiaa...

Vietnamissa
2.    Pää ja välit matkakumppanin ja kotiväen kanssa kuntoon ennen lähtöä.  Matkalle ei kannata lähteä ongelmia setvimään, niitä ei pitkään pääse pakoon. Maailmalla on aikaa ajatella asioita. Toisaalta ei kannata pelätä, että tulee hulluksi kun joutuu olemaan matkakaverin kanssa koko ajan yhdessä. Yhdessä seikkaileminen hitsaa tiiviimmin yhteen. Meillä tuli tapeltua paljon vähemmän kuin kotona. Matkalla arkijutut muuttuvat, edessä on uusia kokemuksia joka nurkan takana. Itsekin on ehkä vähän erilainen. Viimeistään reissun päällä on tehtävä yhteisiä päätöksiä ja oltava joustava. Välillä on hyvä tehdä juttuja omin päin, olla päivä yksikseen. Reppureissu Aasiassa on helpompi, jos mielenlaatu on muutenkin joustava, avarakatseinen ja sopeutuvainen. Ennakkoluuloinen nirso ei reissussa menesty.  Etukäteen pelotti eniten miten pärjää ikävän kanssa. Meillä jäi kotiin kolme aikuista lasta, vävy- ja miniäkokelaat ja muut läheiset. Ikävä oli välillä sietämätön. Puoleen vuoteen ei pystynyt ilman kyyneliä kenellekään kertomaan tyttäristä ja pojasta. Facebook oli pelastus ja puhelinlaskut järkyttävän suuria, mutta puhelut sen arvoisia. Väärissä asioissa ei kannata pihdata.

Lastenkodissa Kambodzassa
Tiomanin unelmasaari Malesiassa

Shoppailua Singaporessa

3.    Rinkka pitää olla sen kokoinen, että sen jaksaa täytenäkin kantaa. Minulla oli Deuterin 38 l , Simolla isompi, vanha Halti. Hyvät jo käytössä olleet vaelluskengät kannattaa olla, muuten pärjää varvastossuilla. Pitkät housut, joista saa lahkeet irrottamalla shortsit olivat kätevät. Vaatteita ei paljon tarvitse ja niitä saa halvalla uusia, isokokoisempi joutuu vähän enemmän etsimään. Nyt ostaisin mukaan hyvälaatuisen kevyen kuoritakin, sille olisi ollut välillä käyttöä. Ohut villatakki ja lentokoneesta pihistetty fleecehuopa olivat toisinaan tarpeen. Vuoristoissa on kylmä ja monesti bussien ilmastointi vilutti. Oma riippumatto oli kiva, mutta ei sitä oikeasti olisi tarvinnut eikä omaa moskiittoverkkoa kannata kantaa mukana. Tossut uintia ja snorklaamista varten olisi kannattanut hommata valmiiksi. Paikoin rannat ovat täynnä kuollutta korallia, niissä repii jalkansa. Saarten sukellusfirmat myyvät tossuja kovalla hinnalla. Netistä tilatut silkkipussilakanat olivat tarpeen, niillä pärjäsi hyvin, jos majapaikassa tarvittiin omat lakanat. Miniläppäri oli hyvä ostos.  Nettiin pääsi lähes joka paikassa. Yhteydenpito kotiin, uutisten lukeminen ja blogin teko oli kätevää omalla koneella. Valokuvat sai purettua koneelle ja varmuuskopiot laitettua muistitikulle.

Borneo

Brunei
4.    Rahaa meni keskimäärin 2100 euroa/kk. Hoitajan ja opettajan vuorotteluvapaakorvaukset riittivät pitkään mukavasti. Turvana oli lisäksi muutamien tonnien säästöt erityisjuttuja varten. Alkumatkasta halvoissa Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kambodzassa vuorottelukorvauksista jäi osa jopa käyttämättä. Säästötiliä piti alkaa kunnolla verottaa vasta Indonesiassa. Siellä välimatkat ovat pitkiä ja vaivalloisia, lentoihin meni rahaa. Paljon halvemmalla selviää käyttämällä koko ajan busseja, laivoja ja monta kertaa enemmän aikaa. Oulun paikallisbussimaksun hinnalla, 3,1 euroa ajeli usein monta sataa kilometriä! Majoitusta löytyy laidasta laitaan kaiken hintaisena. Etukäteisvarauksia teimme hyvin harvoin. Majoituimme lähes poikkeuksetta budgethotelleissa, hintahaitari n. 8-25 euroa. Huoneiden taso vaihteli vaatimattomasta kopperosta bungalowiin hiekkarannalla. Ehtona meillä oli oma vessa ja kylppäri, tarvittaessa moskiittoverkko ja vähintään kohtuullinen siisteys. Monta kertaa ei tarvinnut pettyä, syöpäläisiä ei tullut vastaan. Ruoka on Aasiassa halpaa, kertaakaan emme tehneet itse lämmintä ruokaa (Papuan nuudeleita lukuun ottamatta). Itse asiassa eväsruoka kaupasta ostettuna tuli kalliimmaksi kuin ravintolassa syöminen. Hyvän aterian sai maassa kuin maassa jo eurosta parista lähtien. Saarilla hinnat ovat  korkeampia. Reppureissaaja ei voi paljon shoppailla, reppuun ei mahdu. Muutaman kilon postipaketin kotiin lähettämisen hinta vaihteli 20-50 euroa/paketti.

Indonesia: Lake Toba

Gilin saaret

Ja ihana pikkuinen Bira Sulawesissa
5.     Kaakkois-Aasiassa ei tarvitse pelätä muuta kuin liikennettä. Kertaakaan emme joutuneet kokemaan väkivallan uhkaa. Meitä ei ryöstetty. Normaali varovaisuus ja maalaisjärki riittävät. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Liian sinisilmäinen ja hölmö nyt ei kannata kuitenkaan olla, muiden turistien ja paikallisten neuvoja kannattaa kuunnella. Esim. Myanmarissa varoitettiin tietyistä rahanvaihtajista ja Papualla meistä piti huolta nettibaarin pitäjä. Ei päästänyt heimotappeluiden aikana kaupungille hortoilemaan. Liikenne on useimmissa maissa vasemmanpuoleista ja joka paikassa järjetöntä. Mitään sääntöjä ei ole ja jalankulkija on alinta kastia. Se kurja puoli Kaakkois-Aasian maissa on, että poliisiin ei voi luottaa, ovat useimmiten läpeensä korruptoituneita. Jos joku vahinko sattuu, turisti on usein alakynnessä.

Unohtumaton...

Papua
Reissaaminen oli helpompaa kuin etukäteen ajatteli. Asiat hoituvat. Simppelillä englanninkielellä pärjää paikallisten kanssa, ja jos yhteistä kieltä ei ole, pärjää yhtä hyvin. Blogin teko on ollut kivaa, sen lisäksi pidin onneksi päiväkirjaa. Suosittelen muillekin. Paikkoja ja tekemisiä on muuten mahdotonta muistaa. Aika ei käynyt pitkäksi. Rantaelämään ja joutenoloon ei ehtinyt vuoden aikana kyllästyä. Uusia kokemuksia tuli eteen joka päivä. Muistoja riittää loppuelämäksi.


Nyt kun olemme olleet muutaman viikon kotona ja joulutohinat ovat rauhoittuneet, matka alkaa kirkastua mielessä yhtenä elämän kohokohtana. Valokuvat nostavat elämyksiä mieleen. Jos joku asia on jo ehtinyt koti-Suomessa harmittamaan, hiekkarannan ja lämpöisen meriveden liplattelun muistelu rupeaa hymyilyttämään. Monet ovat kysyneet tulimmeko samoina ihmisinä takaisin. Vielä en osaa vastata. Se kuinka erilaisiin oloihin maailman ihmiset jonkin mystisen suunnitelman perusteella syntyvät pistää ajattelemaan. Ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa. 

Sydämellinen Myanmar

tiistai 6. joulukuuta 2011

KOTONA!

Annaliisa kirjoittaa:

Reissumme päätös oli kiihkeä ostospäivä Bangkokissa. Otimme huoneen kävelymatkan päästä Siam Centeristä ja MBK- tavaratalosta. Golden House hotelli oli hyvä, hinta vaan korkeampi kuin Khaosan roadin alueella, n. 60euroa (3 hengen huone). Kiersimme tyttären kanssa keskustan hienoja ostoskeskuksia kellon ympäri. Jotain löytyi, osa jäi ostamatta. Tavarapaljous on niin läkähdyttävää, että paraskin shoppailija hyytyy. 


MBK:n edessä on joka keskiviikko klo:18 alkaen thaiboxing otteluja.
Bangkokissa lähtiessä +32.
Torstaina 1.12. kotimatka alkoi. Saatoimme tyttären ensin Finnairin lennolle ja jäimme odottamaan omaa, jo syksyllä varattua Air Berlinin lentoa Saksan kautta kotiin. Nyt maksaisin vähän enemmän ja ottaisin suoran lennon Bangkok-Helsinki. Lento oli raskas, kesti ensin n. 11h päästä Berliiniin, siellä kahden tunnin odotus ennen lentoa Helsinkiin. 5h:n aikaeron takia loppumatka meni puolipökkyräisessä kaaoksessa, mutta silmiä en saanut laitettua kiinni.

Oli kiva tulla Helsinkiin. Olimme perillä puolenyön jälkeen, ilma ei tuntunutkaan ihan niin jäätävältä kuin oli pelottanut, minibussi kuljetti suoraan hotelliin, mutta siellä sitten tulikin vastaan ensimmäinen takaisintuloshokki. Hotellihuone 104 euroa! Mahtavaa aamupalaa oli siitä edestä tankattava niin paljon, että oli pakko laittaa vähäksi aikaa mahan viereen pötkölleen.
Perjantaina iltapäivällä lensimme Ouluun. Jännitti  miltä tuntuu tavata kaikki rakkaat näin pitkän matkan jälkeen. Jälleennäkeminen oli ihanaa. Kentällä oli perhe ja ystäviä pikku skumppapullojen kanssa vastassa. Matkalla oli monta unohtumatonta hetkeä, mutta halaukset kotikentällä ovat nyt ne ihanimmat muistot. 

Tuntuu hienolta olla kotona. Bangkokissa vielä ajatteli, että miten sen lämmön voi jättää taakseen, mutta ei nyt kotona enää siinä mielessä taakseen katsele. Kaikki on tuttua, eikä tarvitse miettiä paikasta toiseen siirtymistä. Elämä sujuu ilman Lonely Planetin selaamista. Ruisleipä on herkkua, puhumattakaan oikeista juustoista. Poika oli kokannut makaroonilaatikkoa tuloateriaksi, parhaita aterioita ikinä! Menee aikaa, että kuluneen vuoden ja kaikki seikkailut saa jäsennettyä mielessään. Nyt pikkuisen väsyttää aikaeron takia mutta on hyvällä tavalla tyhjä olo. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2011. Kello 16.00 ja ilma -2C.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Koh Chang

Simo kirjoittaa:

Aloitimme reissumme Koh Changin saarelta ja päätämme sen Koh Changille. Näitä Changeja on Thaimaassa kaksi. Toinen pieni ja maineeton, edullinen ja idyllinen. Tämä toinen taas suuri ja tunnettu, kallis ja matkailuun valjastettu. Eteläisen Thaimaan saarilla on monsuuni päällä, täällä lähellä Kambodzan rajaa maan kuivimmalla alueella, ei sateista ole tietoakaan.
Reppureissaajien aikoinaan hallitsema saari on kasvanut bambumajoista hotelleiksi ja kylpylöiksi, ja ns. tavalliset turistit ovat saaren enemmistöä. Toki edullista majoitusta vielä löytyy, mutta se on vetäytynyt kivikkorannoille ja loitommas parhaista biitseistä. Mekin valitsimme ensimmäiseksi majapaikaksi kohtuu edullisen Sinisen Laguunin, jossa mökit on rakennettu puolittain veden päälle. Aamusella vaihdoimme nimen Harmaaksi Laguuniksi. Matala, harmaavetinen poukama, jossa pilkotti autonrengasta ja muovisäkkiä. Paikka vaihtui saaren pisimmälle rannalle, White Sand Beachille, jossa teimme kolmen viikon diilin mukavaan pikku hotelliin 18€ yö.
Harmaa Laguuni, keskellä näkyvä täplä on autonrengas.


Seuraava majapaikka, Banthai, näytti jo paljon mukavammalta.

Hotellimme edusta. Hiekkaranta alkoi tästä, tosin kapeana, mutta vähän matkan päässä jo kunnon biitsinä.

Saari itsessään on kaunis, vuoristoinen, suojeltua trooppista metsää kasvava matkailulle pyhitetty alue. Rantatiellä riittää vilskettä ja vipinää ja putiikkeja vieri vieressä. Rannat taas ovat rauhallisia, sillä täältä puuttuvat ”vesiurheilut” kuten vesiskootterit, bananaboatit, varjoliidot ym. turistirantojen yleiset aktiviteetit.
White Sand Beach

Samoja seutuja mereltä päin.

Meidän vakipaikka puun alla.

Toisessa päässä oli rauhallista.

Ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.

Loi Krathong- juhlan suitsukkein ja kukin koristeltuja puuveneitä laskettiin mereen lepyttämään joen jumalia.


Laivaretkiä järjestetään monenmoisia ja itsekin innostuin viimein lähtemään koko päivän kestävälle kalastusretkelle. Kuvissa komeita kaloja ja monenlaisia. Tinkasin vielä esittelijältä, onko kalastus vetouistelua, virvelöintiä vaiko mitä. Virvelöintiä. Selvän teki. Aluksella virvelit odottivat innokkaita kalastajia mutta mutta. Homma oli taas sitä haistavitun pohjaongintaa saaliina 10-20 senttisiä kaloja. Kamerastakin pimeni muistikortti, muttei harmittanut kyllä yhtään. Aluksen kambodzalainen miehistö kertoi heidän maansa puolelta saatavan peräti useampikiloisia kaloja. Jaaha. Onneksi aluksella myytiin kaljaa ja päivä kului yhden sveitsiläispariskunnan kanssa rattoisasti ongiskellen. Mies oli innokas harjuksenkalastaja ja sai kutsun Pohjois-Suomeen harrinpyyntiin.
Nämä loppuajat otimme lunkisti. Päivät rannalla ja illat syömässä. Nuorin tyttäremme tuli hakemaan meitä pois täältä. Vietti samalla toista viikkoa lomaa kanssamme. Saapumispäivänä ihmiset arvelivat, jotta pikkubussi Bangkokista olisi täällä kohta puolenpäivän jälkeen. Olihan pitkä iltapäivä.  Auto tuli lopulta neljän maissa. Jälleennäkeminen sitäkin riemukkaampi. Taksikuski yritti halausten ja kyynelten välistä tingata saarimatkan taksaa, onnistuen lopulta. Loppupäivä menikin naureskellessa ja hymyillessä.

Salli tuli!


Naisväki

Salli käsittelyssä.

Tehtiin yksi veneretki pikkusaareen.

Samalla reissulla vielä viimeiset snorklaukset.

Aasialaisten uimataito taitaa olla olematon, koska kukaan ei uskaltaudu snorklaamaan edes matalaan veteen ilman liivejä.

Seurakoiria



Viimeinen viikko saarella meni samaa rataa edellisten kanssa ja nyt lähdetään kohti Bangkokia ja shoppailujen jälkeen hivuttautumaan kotia kohti!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Thaimaa; Pattaya

Annaliisa kirjoittaa:

Pakko tunnustaa, että teimme tämmöisen harha-askeleen. Niin kuin tuli sanottua, rauhallisia pikkurantoja olemme jo nähneet. Loppumatka oli päätetty viettää Thaimaassa,  ja kun nuorempi tytär järjesti meille ihanan yllätyksen ja kertoi tulevansa kaveriksi, piti löytää paikka läheltä Bangkokia. No, Pattayalle. Päätettiin katsoa onko se mainettaan parempi vai vielä pahempi. Meillä oli matkaseuraa nuoresta hollantilaisesta opettajapariskunnasta. Heidän kanssaan olimme tehneet yhdessä jo survivalbussimatkan Myanmarissa ja lentäneet samalla lennolla Bangkokiin. Kentällä selvisi, että hekin aikoivat Pattayalle, Jomtiem Beachille ”ihan vaan katsomaan omin silmin” niinkuin mekin.
Jomtiem Beach
Ihmiset, älkää menkö Pattayalle. Ranta on ihan paska ja paikka täynnä tyttökauppaa, virkavaltaa pakoilevia hyypiöitä, kaikentietäviä kaljaukkoja ja pedofiilejä. Kolme yötä riitti. Vähempikin olisi ollut tarpeeksi, mutta kun tuli ensimmäisenä iltana kierrettyä yöelämää iloisten hollantilaisten kanssa, ei heti seuraavana päivänä jaksanut ajatella bussilippuja muualle.

Koppalakit tekemässä PR:ää Walking Streetilla


Shakespear-hotelli Jomtiem beachilla oli hyvä, yö maksoi 800 BHT (vajaa 20 euroa). Ja oli mukava syödä ruotsalaisia lihapullia, pottumuusia ja puolukkahilloa pitkästä aikaa. Suomibaarissa tapasimme ihan kivan suomalaisperheen ja Masan baarissa turisimme mukavia suomalaisen omistajan kanssa, mutta silti. EI !!!
Bangkokin lentokentältä pääsee helposti Pattayalle. Ensimmäisessä kerroksessa myydään lippuja ja bussit lähtevät oven edestä. Pattaya-pöydän vieressä myydään lippuja Koh Changille, valitse se!


Paras asia Pattayalla oli, että sieltä pääsi kätevästi pois. Ostimme minibussiliput Koh Changille, sille isommalle ja kuuluisammalle. Ja nyt odottelemme tytärtä saapuvaksi :-D

Koh Chang


lauantai 12. marraskuuta 2011

Mandalay, Nay Pyi Taw ja Chaung Tha Beach

Annaliisa kirjoittaa:

Vuoden aikana on tullut tehtyä monta yöbussimatkaa, nyt loppuajasta on tuntunut, ettei millään jaksaisi. Matka Inle- järveltä Myanmarin keskiosaan, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Mandalayhin kesti 12h. Meillä oli bussiasemalla treffit nuoren turistipojan kanssa, joka näytti vielä rähjäisemmältä kuin me pitkän automatkan jälkeen. Toimme onnelliselle reissaajalle edelliseen paikkaan unohtamansa kengät. Kaveri jatkoi vielä samana päivänä bussilla eteenpäin.
  
Myanmarin bussiasemat ovat elämyksiä
  
Ja torit varsinkin.

 
Täynnä elämää, ääniä, tuoksuja, värejä.










Mandalay on kuuma ja meluisa kaupunki. Kiipesimme  päänähtävyyden, Mandalayn kukkulan loputtomat portaat ylös asti. Tuli nähtyä taas muutama temppeli ja Buddhan kuva. Palatsin jätimme väliin, kun ei huvittanut maksaa pääsymaksua hallituksen taskuihin. Kiersimme vielä kiltisti Lonely Planetin suositteleman kävelyreitin kaupungin kaduilla. Siihen loppuikin sitten innostus. Kaupunkien ja temppeleiden tallaaminen saa riittää. Unohdimme surutta seuraavaksi suunnitellun kohteemme, Baganin historiallisen temppelikaupungin. Epäilemättä Myanmarin kävijöiden must- paikka, mutta kun ei kiitos enää!

Mandalayn palatsialuetta

ja loputonta vallihautaa.

Mandalay Hill temppelialueen portinvartijat




Temppeleiden välissä ihmiset asuivat,
 
tekivät kauppaa,

rukoilivat.

ja katsoivat muutamalla taalalla tulevaisuuteen.
Maan nykyinen pääkaupunki oli kuitenkin pakko käydä ihan uteliaisuutta vilkaisemassa, kun kuulimme että sinne turistitkin jo pääsevät. Nay Pyi Taw on ehdottomasti koko Kaakkois-Aasian kiertueemme kummallisin paikka. Sotilashallitus päätti v.2005, että Yangoon ei enää olekaan pääkaupunki ja rakensi tyhjästä keskelle ei mitään uuden.  Taustalla luultavasti pelko vallankumousyrityksistä ja miehittäjistä. ”Kuninkaallinen kaupunki” Nay Pyi Taw  rakennettiin  mahdollisimman vaikeaksi valloittaa. Yksi yö kaupungissa riitti, muutama tuntikin olisi ollut tarpeeksi, mutta hotelli oli niin ihana. Oli mukava kerrankin nauttia luksuksesta.
Pääkaupungin tiet ovat leveitä ja tyhjiä.


Komeimmat rakennukset jäivät kuvaamatta, kun mopokuskit ajoivat vääriä reittejä.



Kaupungin eri osat on rakennettu kauas toisistaan.

Kauppa-alue ja bussiasema. Ensimmäisessä liikkeessä yrittivät väittää, että turistien on maksettava bussilipusta tuplahinta. Toisessa sentään myytiin lippu ihan oikeaan hintaan.

Hotellissa oli yli sata huonetta, henkilökuntaa kuin pipoa ja muutama asiakas. Yhdestä respan tytöstä tuli Facebook kaveri.

Huoneemme toisessa kerroksessa

Täällä ei turistin tartte kävellä.

Huoneen hinta 70 USD, saimme sen viiteenkymppiin.



Köyhä turisti kantaa evästä kaupasta


toinen yrittää sinä aikana näyttää rikkaalta.

Aamupalapöytä ei ollut ollenkaan hassumpi.
Sitten piti päästä taas rannalle, mutta Myanmarissa se ei tapahdu tuosta vaan. Tiet ovat huonossa kunnossa ja itseämme säästääksemme olimme pari yötä välissä Yangoonissa, nyt Beautylands 2 hotellissa (voi suositella).
Myanmarissa on useampiakin rantoja, me ostimme bussiliput Chaungtha Beachille. Lähtö hotellilta 04 aamulla, bussin lähtöaika 06, mutta ei haittaa. Matkaa vain 6h ja rannalle pääsee hyvissä ajoin. Pitkästä aikaa bussissa oli muitakin turisteja ja kaikki sujui oikein hyvin taukopaikalle asti. Sitten ei liikuttukaan mihinkään. Autoa korjattiin 6h. Onneksi oli juttuseuraa mukavasta ranskalais-saksalaispariskunnasta.
Tien varren näkymiä.

Poliisi rahasti autoa matkan aikana useaan kertaan. Myös turistien passit tarkastettiin pari kertaa.

Sokerimehun tekoa.

Eläviä lintuja täällä ei paljon nähtykään.

Ei käynyt poikia kateeksi. hikistä hommaa ja bussilastillinen matkustajia odottamassa.
Perillä olimme vasta pimeällä, turistit niin näännyksissä, että jäimme kaikki ensimmäiseen hotelliin minkä eteen bussi pysähtyi. Ihan hyvä valinta Shwe Hin Tha hotelli kyllä oli. Jaksoimme olla Chaungthalla viisi yötä, ranta oli ihan hyvä ja pikku kylä ihan mukava. Mutta jotenkin rauhalliset pikkupaikat alkoivat jo tuntua riittävän, olemme saaneet nauttia niistä jo tarpeeksi.
Hotellimme ranta



Kyläläiset keräsivät rahaa luostarille hirveällä metelillä.



Homma ei sovi heikkohermoisille.

Pieni rantabaari.

Uusia hotelleja rakennetaan. Hintataso yllättävän korkea. Me maksoimme huoneesta tuulettimella 19 USD, ilmastoidun huoneen olisi saanut 35USD:lla. aamupala kyllä sisältyi hintaan.


Sain rantakävelyllä mukaani kaksi suloista ja innokasta simpukan kerääjää.





Ruoka oli hyvää, mutta jostakin syystä maha vaan ei tykännyt :-(
Matka Yangooniin oli vielä kamalampi kuin tulo. Bussi oli ensin melkein kaksi tuntia myöhässä. Matkaa tehtiin kuoppaisella tiellä pätkä kerrallaan, ilmastointi ei pelannut, rengas puhkesi kaksi kertaa, autoa korjattiin muuten vaan kerran ja joka välissä jarruja jäähdytettiin vesiletkulla. Silloin tuntui, että nyt tämä helvetti saa riittää!

Shoppailimme tuliaisia Yangoonissa yhden päivän. Ostimme myös lentoliput Bangkokiin. Myanmarilaisten ystävällisyys on ihmeellistä. Ensimmäisessä matkatoimistossa tyttö sanoi, että menkää tuohon viereiseen toimistoon, kun sieltä saa halvemmat liput. Kadulla paikallinen herra tuli neuvomaan, kun tutkimme karttaa. Hän tuntui puhuvan sydämestään, kun sanoi myanmarilaisten olevan onnellisia siitä, että maahan tulee turisteja. Pitkä eristyneisyys on loppumassa. Myös hän puhui siitä, että asiat ovat menossa muutenkin parempaan suuntaan. Odotukset ovat korkealla.
Loppuun vielä muutama kuva Yangoonin kaduilta:


Ilmastointia korjataan.








Herkullisen näköisiä heinäsirkkoja, mutta ei tullut maistettua.