Neuvoja reppureissaajalle

Annaliisa kirjoittaa:

Teimme sen verran hienon Kaakkois-Aasian reissun, (10 päivää vaille täysi vuosi) että kehtaa tässä pari neuvoa kertoa matkasta haaveileville.

Lähde matkaan! Päätöstä ei kannata venyttää. Jos oikeita esteitä ei ole, niin reppu selkään. Tekemättä jättämiset ne myöhemmin kaduttavat. Kun lähtöpäätös on tehty, suunnitteluun ja valmistautumiseen kannattaa käyttää vähän aikaa. Meillä meni käytännön järjestelyihin noin vuosi. Asunto ja raha- asiat, vakuutukset, vuorottelu- tai muut vapaat ja kaiken maailman muut asiat pitää järjestää. Simo luki matkakirjoja ja teki reittisuunnitelmia monsuunisateiden mukaan. Väljä ja joustava suunnitelma on tärkeä. Oli kivaa, kun aikaa oli ja mukavaan paikkaan saattoi jäädä pidemmäksi aikaa. Pattayalla taas riitti ajatellun kolmen viikon sijaan kolme päivää. Kuukausi per maa oli hyvä tahti. Indonesiassa ja Thaimaassa se ei riittänyt, niissä meni yhteensä melkein puolet reissusta. 

Joulunaikaa 2011 Thaimaassa, pikku Koh Changilla

Moottoripyöräreissu mahtavissa, Pohjois-Thaimaan maisemissa

Ihmiset ovat kyselleet paljon, mm. miten uskalsimme, miten rahat ja parisuhde kestivät, miten aika kului;

1.      Kohtalaisen terve pitää olla. Hyvä peruskunto riittää. Kuumuus vie voimia ja välillä vaikeakulkuisissa paikoissa pitää olla jalat kunnossa. Jos on reilusti ylipainoa, kannattaa ensin vähän pudottaa kiloja. Aasiassa esim. bussin istuimet ja katukeittiöjakkarat ovat usein meikäläisittäin lastenkokoa. Kyykkyvessoissa pyllistely vaatii tasapainoa ja reisilihaksia. Matkakohteet pitää tietysti katsoa itselle sopiviksi, mutta näimme, että pyörätuolillakin paratiisisaarelle pääsee. Me otimme etukäteen kaikki mahdolliset rokotukset, paitsi rabiesta. Se oli kallis ja eikä kuitenkaan kokonaan suojaa vesikauhulta. Rokotteet saa muuten halvemmalla Ruotsista, ainakin Haaparannasta, suomalaisella reseptillä. Malarian estolääkitystä, Lariamia, söimme Laosissa. Enää en söisi. Simolla ei ollut sivuvaikutuksia, minulla lähti tukkaa. Parempi on käyttää hyttysmyrkkyjä  ja suojaavia vaatteita, jos malariariski on hälyttävä. Kovan kuumeen noustessa on mentävä heti lääkäriin, testaavat onko malariaa ja hoito aloitetaan. Muitakaan lääkkeitä ei kannata roudata Suomesta mukaan. Apteekkeja on joka paikassa ja lääkkeitä löytyy helposti (ihan luotettavilta kauppiailta). Lääkäriin pääsee. Useilla pienilläkin saarilla oli vähintään hoitajan vastaanotto. Matkavakuutus on pakollinen, muuten tulee kalliiksi, jos oikeasti sattuu pahasti.

Vaellus Laosissa

Historiaa...

Vietnamissa

2.    Pää ja välit matkakumppanin ja kotiväen kanssa kuntoon ennen lähtöä.  Matkalle ei kannata lähteä ongelmia setvimään, niitä ei pitkään pääse pakoon. Maailmalla on aikaa ajatella asioita. Toisaalta ei kannata pelätä, että tulee hulluksi kun joutuu olemaan matkakaverin kanssa koko ajan yhdessä. Yhdessä seikkaileminen hitsaa tiiviimmin yhteen. Meillä tuli tapeltua paljon vähemmän kuin kotona. Matkalla arkijutut muuttuvat, edessä on uusia kokemuksia joka nurkan takana. Itsekin on ehkä vähän erilainen. Viimeistään reissun päällä on tehtävä yhteisiä päätöksiä ja oltava joustava. Välillä on hyvä tehdä juttuja omin päin, olla päivä yksikseen. Reppureissu Aasiassa on helpompi, jos mielenlaatu on muutenkin joustava, avarakatseinen ja sopeutuvainen. Ennakkoluuloinen nirso ei reissussa menesty.  Etukäteen pelotti eniten miten pärjää ikävän kanssa. Meillä jäi kotiin kolme aikuista lasta, vävy- ja miniäkokelaat ja muut läheiset. Ikävä oli välillä sietämätön. Puoleen vuoteen ei pystynyt ilman kyyneliä kenellekään kertomaan tyttäristä ja pojasta. Facebook oli pelastus ja puhelinlaskut järkyttävän suuria, mutta puhelut sen arvoisia. Väärissä asioissa ei kannata pihdata.

Lastenkodissa Kambodzassa

Tiomanin unelmasaari Malesiassa

Shoppailua Singaporessa

3.    Rinkka pitää olla sen kokoinen, että sen jaksaa täytenäkin kantaa. Minulla oli Deuterin 38 l , Simolla isompi, vanha Halti. Hyvät jo käytössä olleet vaelluskengät kannattaa olla, muuten pärjää varvastossuilla. Pitkät housut, joista saa lahkeet irrottamalla shortsit olivat kätevät. Vaatteita ei paljon tarvitse ja niitä saa halvalla uusia, isokokoisempi joutuu vähän enemmän etsimään. Nyt ostaisin mukaan hyvälaatuisen kevyen kuoritakin, sille olisi ollut välillä käyttöä. Ohut villatakki ja lentokoneesta pihistetty fleecehuopa olivat toisinaan tarpeen. Vuoristoissa on kylmä ja monesti bussien ilmastointi vilutti. Oma riippumatto oli kiva, mutta ei sitä oikeasti olisi tarvinnut eikä omaa moskiittoverkkoa kannata kantaa mukana. Tossut uintia ja snorklaamista varten olisi kannattanut hommata valmiiksi. Paikoin rannat ovat täynnä kuollutta korallia, niissä repii jalkansa. Saarten sukellusfirmat myyvät tossuja kovalla hinnalla. Netistä tilatut silkkipussilakanat olivat tarpeen, niillä pärjäsi hyvin, jos majapaikassa tarvittiin omat lakanat. Miniläppäri oli hyvä ostos.  Nettiin pääsi lähes joka paikassa. Yhteydenpito kotiin, uutisten lukeminen ja blogin teko oli kätevää omalla koneella. Valokuvat sai purettua koneelle ja varmuuskopiot laitettua muistitikulle.

Borneo

Brunei

4.    Rahaa meni keskimäärin 2100 euroa/kk. Hoitajan ja opettajan vuorotteluvapaakorvaukset riittivät pitkään mukavasti. Turvana oli lisäksi muutamien tonnien säästöt erityisjuttuja varten. Alkumatkasta halvoissa Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kambodzassa vuorottelukorvauksista jäi osa jopa käyttämättä. Säästötiliä piti alkaa kunnolla verottaa vasta Indonesiassa. Siellä välimatkat ovat pitkiä ja vaivalloisia, lentoihin meni rahaa. Paljon halvemmalla selviää käyttämällä koko ajan busseja, laivoja ja monta kertaa enemmän aikaa. Oulun paikallisbussimaksun hinnalla, 3,1 euroa ajeli usein monta sataa kilometriä! Majoitusta löytyy laidasta laitaan kaiken hintaisena. Etukäteisvarauksia teimme hyvin harvoin. Majoituimme lähes poikkeuksetta budgethotelleissa, hintahaitari n. 8-25 euroa. Huoneiden taso vaihteli vaatimattomasta kopperosta bungalowiin hiekkarannalla. Ehtona meillä oli oma vessa ja kylppäri, tarvittaessa moskiittoverkko ja vähintään kohtuullinen siisteys. Monta kertaa ei tarvinnut pettyä, syöpäläisiä ei tullut vastaan. Ruoka on Aasiassa halpaa, kertaakaan emme tehneet itse lämmintä ruokaa (Papuan nuudeleita lukuun ottamatta). Itse asiassa eväsruoka kaupasta ostettuna tuli kalliimmaksi kuin ravintolassa syöminen. Hyvän aterian sai maassa kuin maassa jo eurosta parista lähtien. Saarilla hinnat ovat  korkeampia. Reppureissaaja ei voi paljon shoppailla, reppuun ei mahdu. Muutaman kilon postipaketin kotiin lähettämisen hinta vaihteli 20-50 euroa/paketti.

Indonesia: Lake Toba

Gilin saaret

Ja ihana pikkuinen Bira Sulawesissa

5.     Kaakkois-Aasiassa ei tarvitse pelätä muuta kuin liikennettä. Kertaakaan emme joutuneet kokemaan väkivallan uhkaa. Meitä ei ryöstetty. Normaali varovaisuus ja maalaisjärki riittävät. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Liian sinisilmäinen ja hölmö nyt ei kannata kuitenkaan olla, muiden turistien ja paikallisten neuvoja kannattaa kuunnella. Esim. Myanmarissa varoitettiin tietyistä rahanvaihtajista ja Papualla meistä piti huolta nettibaarin pitäjä. Ei päästänyt heimotappeluiden aikana kaupungille hortoilemaan. Liikenne on useimmissa maissa vasemmanpuoleista ja joka paikassa järjetöntä. Mitään sääntöjä ei ole ja jalankulkija on alinta kastia. Se kurja puoli Kaakkois-Aasian maissa on, että poliisiin ei voi luottaa, ovat useimmiten läpeensä korruptoituneita. Jos joku vahinko sattuu, turisti on usein alakynnessä.

Unohtumaton...

Papua

Reissaaminen oli helpompaa kuin etukäteen ajatteli. Asiat hoituvat. Simppelillä englanninkielellä pärjää paikallisten kanssa, ja jos yhteistä kieltä ei ole, pärjää yhtä hyvin. Blogin teko on ollut kivaa, sen lisäksi pidin onneksi päiväkirjaa. Suosittelen muillekin. Paikkoja ja tekemisiä on muuten mahdotonta muistaa. Aika ei käynyt pitkäksi. Rantaelämään ja joutenoloon ei ehtinyt vuoden aikana kyllästyä. Uusia kokemuksia tuli eteen joka päivä. Muistoja riittää loppuelämäksi.

Nyt kun olemme olleet muutaman viikon kotona ja joulutohinat ovat rauhoittuneet, matka alkaa kirkastua mielessä yhtenä elämän kohokohtana. Valokuvat nostavat elämyksiä mieleen. Jos joku asia on jo ehtinyt koti-Suomessa harmittamaan, hiekkarannan ja lämpöisen meriveden liplattelun muistelu rupeaa hymyilyttämään. Monet ovat kysyneet tulimmeko samoina ihmisinä takaisin. Vielä en osaa vastata. Se kuinka erilaisiin oloihin maailman ihmiset jonkin mystisen suunnitelman perusteella syntyvät pistää ajattelemaan. Ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa. 

Sydämellinen Myanmar