Annaliisa:
Thaimaa on ollut helppo paikka aloittaa kierros Kaakkois-Aasiassa. Kaikki toimii, ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Oleminen on turvallista, kun noudattaa normaalia varovaisuutta, samaa kuin kotona. Monesta ennakkokäsityksestä on voinut luopua. Jäitä voi huoletta ottaa juomaansa, jäät toimitetaan näköjään pikkukuutioina valmiiksi pussitettuna mistä lienee. Hanavettä ei voi suuhun laittaa, mutta joka paikasta saa halpaa pullovettä. Pienissäkin ravintoloissa on ”clean food” kyltit, ja taatusti turvallista on syödä paikassa missä on paljon paikallisia. Ei yrittäjällä ole varaa sairastuttaa vakioasiakkaita. Ja ruoka on hyvää ja halpaa, etenkin katukeittiöitä suosittelen.
Ateria kahdelle eurolla. Todella hyvää.
Lääkkeitä ei olisi tarvinnut roudata Suomesta asti. Apteekkeja on joka kulmassa, kaikkea tarvittavaa löytyy, myös länsifirmojen alkuperäisvalmisteita. Palvelu on asiantuntevaa, farmaseutit puhuvat hyvää englantia. Lääkkeitä saa myös syrjäisemmiltä saarilta, kaupan hyllystä. Koreissa on iloisesti sikin sokin antibiootit, paracetamolit, laksatiivit ym. Minulle sattui pikkuhaaveri liukkailla veneen rappusilla, apteekista sain halvalla kaikki hoitotarvikkeet ja farmaseutti vielä hoiti jalan samaan hintaan.
Mopolla ajavat kaikki. Tavallinen näky on, että nelihenkinen perhe istuu saman mopon kyydissä.
Kukkaseppeleitä turvaksi liikenteessä.
Liikenne on kamalaa. Jossain luki, että Thaimaa on vaarallisimpia paikkoja ajella maanteitä ja katuja pitkin. Mopon tai lavataksin kyydissa on muutaman kerran pitänyt laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Pelottavinta minulle on kuitenkin ollut siirtyminen laiturilta veneeseen tai veneestä toiseen (keikkuvien pikkuveneiden fobia) ja näköjään ihan aiheesta (vrt. haaveri). Varsinkin laskuvesien aikaan se on ollut aikamoista rimpuilua. Aina kuitenkin löytyy auttamaan joku nuori ja komea turistipoika, jos oma mies ei ole paikalla.
Vessat ovat oma juttunsa. Yllättävän monessa paikassa tähän saakka on ollut tavallinen pönttö. Välillä semmoinen, johon täytyy itse kauhoa tarpeittensa päälle vettä vieressä olevasta saavista. Ravintoloissa, bussiasemilla jne. on monesti posliininen kyykkyvessa. Ihan pelkkään reikään lattiassa emme ole vielä törmänneet. Paperia kannattaa varata mukaan. Minulle on vielä mysteeri, miten thainaiset käyvät vessassa kastelematta lopuksi housujaan. Paperia ei ole, puhdistautumiseen käytetään vesisuihkua, mutta miten saada paikat kuivaksi?
Reppureissulla rähjääntyy. Tukka sojottaa, jalat naarmuilla, ihohuokoset tukossa hikoilun takia, finnejä leuka täynnä. Kauneushoitolat ovat halpoja. Ranskalainen manikyyri ja pedikyyri maksoivat Krabissa yhteensä n. 15 euroa. Ihan pienistäkin kaupoista löytyy shampoot, kosteusvoiteet, kuorinta-aineet jne. Kannattaa vaan olla tarkkana, ettei osta ihoa vaalentavia tuotteita, jos tarkoituksena on hankkia hieno rusketus. Paikalliset kun haluavat vaaleamman ihon. Tavallisen kokoisen voi välillä olla vaikea löytää sopivia vaatteita. Jos on erittäin hoikka ja pienikokoinen tämä maa on ostosparatiisi. Mutta ainakin turistipaikoista löytyy, kannattaa ostaa heti jos mieluinen ja sopiva osuu kohdalle.
Pukeutua pitää tilanteen mukaan. Kengät jätetään kauppaan tai muualle sisätiloihin mennessä ulkopuolelle. Maihareissa ei kannata siis lompsia, varvastossut ovat kätevämmät. Suurimpiin liikkeisiin mennään kengät jalassa, on pitänyt vaan seurata mitä paikalliset tekevät.
Temppeleihin tai muille pyhille paikoille ei voi mennä hihattomissa paidoissa tai liian lyhyessä hameessa. Thaimaalaiset pukeutuvat säädyllisesti. Hyvin nopeasti tuli itsellekin tunne että pitää peittää paljaat olkapäät, jos tuli lähdettyä topissa illalliselle. Rantabaareihinkin tekee mieli laittaa vaatetta päälle, vaikka pieni osa turisteista näyttäytyykin uima-asuissa. Rannalla naiset eivät voi olla yläosattomissa, tosin siinäkin joitakin harvoja poikkeuksia on näkynyt. Näin siis näissä pienemmissä ja hiljaisemmissa paikoissa, joissa kiertelemme. En tiedä Phuketista tai Pattayasta. Mitä etelämmäksi Thaimaata olemme edenneet, sitä enemmän näkyy muslimiuskoisia. Naiset ovat hunnutettuja, alkoholia ei saa joka kaupasta, mutta ihmiset ovat hyvin suvaitsevaisia, mitään kiihkoilua ei esiinny.
Temppelityyliä. Sininen paita piti lainata rahapanttia vastaan lipputiskiltä.
Kissoja ja varsinkin koiria on paljon. Pienillä saarilla koirat vartioivat tarkasti reviiriä, haukkuvat ja murisevat välillä pelottavasti. Suuremmissa paikoissa koirat ovat pelottomia ja välinpitämättömiä ja kissat hellyyden kipeitä. Bungalowien katoissa säksättää hyödyllisiä gekkoja, syövät hyönteisiä. Sisälle majapaikkaan ei kannata viedä mitään ruokaa, varsinkaan makeaa, muuten muurahaiset ilmestyvät jostakin. Emme ole törmänneet sisätiloissa minkäänlaisiin muihin ötököihin. Hyttysiä on paljon, malariaa ei tarvitse kuitenkaan Thaimaassa pelätä. Hyttysmyrkkyjä joutuu iltaisin käyttämään. Bangkokissa en tajunnut että itikoita onkaan, jalat lopuksi ihan kutisevilla paukamilla. Apteekista sai siihenkin hyvää voidetta.
Kotikissa Coh Changilla
Norsukarkotin ,:-D
Kaikki siis toimii, välillä hyvin hitaasti, mutta hermoja ei kannata menettää. Se ei auta. Aasialiseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti se, ettei omia tai toisen kasvoja saa menettää. Eli jos ruokaa on joutunut odottamaan pari tuntia, tilaamasi salaatti onkin muuntunut omeletiksi tai toinen ei sittenkään ymmärrä mitään vaikka kuinka tankeroenglannilla yrität selittää, pitää vain hymyillä. Ja jotenkin sekin on täällä helppoa.
Maisemat ovat upeita.
