torstai 28. heinäkuuta 2011

Labuan Bajo ja Sulawesin Bira


Annaliisa kirjoittaa:

Majapaikaksi Labuan Bajossa valikoitui  Mata Hari lähinnä sen terassilta löytyneen mukavan australiaispariskunnan vuoksi. Guest house muuten vaatimatonta tasoa. Uudet tuttavamme olivat kokeneita Indonesian kävijöitä, kuulimme monet hyvät jutut ja neuvot. Kolme rattoisaa iltapäivää meni jutellessa ja sataman touhuja katsellessa, ihanan rentouttavaa. Täytyy tunnustaa, että kaljan juonnissa suomalaiset ei ausseille pärjää! 

Mata Hari ja leppoisa terassimme matalamman rakennuksen päässä.
Kalankuivatus toi oman löyhkäävän säväyksensä ilonpitoon.

Ystävät Australiasta kutsuivat kylään. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä jonakin päivänä.
Auringonlasku ja laskuvesi.
Ensimmäisenä iltana syömään meno vähän venähti, kun oli niin mukavat porinat. Löysimme kivan oloisen ravintolan, Tree Topin, ja tilasimme ruuat. Veneretki painoi vielä jäseniä ja nälkä oli kova. Odottelimme rauhassa Bintangia siemaillen ja netissä surffaten. Reilun tunnin kuluttua alkoi jo hermostuttamaan, että missä ruuat. Kello oli lähellä kymmentä. Nuori tarjoilijatyttö kävi tarkistamassa tilanteen keittiössä ja tuli sitten kirkkain silmin sanomaan, että keittiö oli jo kiinni. VOI TAIVAS! Kukaan ei vaivautunut tuntia aikaisemmin sitä kertomaan. Hyvitykseksi tarjottu kakku ei meille kelvannut ja jätimme oluetkin maksamatta. Kaikki muutkin ravintolat olivat jo siinä vaiheessa kiinni. Jostakin löytyi onneksi pikku puoti, kuppinuudeleita ja kuumaa vettä. Kun sitten majapaikan vessasta löytyi yöllä inhottavan näköinen, iso sarvipäinen ötökkä, minulla pääsi märy. Ei ollut täydellinen hermoromahdus kaukana. Mutta, mutta; seuraavana aamuna tuttu kalifornialaispoika tuli huonovointisen näköisenä meitä onnittelemaan. Oli syönyt edellisenä iltana Tree Topissa ja oli saanut mahataudin! Vaihdoimme myöhemmin majapaikkaa hotelli Gardenaan. Siistimpi, mutta yli 2x kalliimpi (200 000 IDR= n. 16 euroa). 

Kaupantekoa pääkadun varrella.
Tietyöt kaynnissä joka puolella.
Liekö suomalaista Morojen sukua?

Tyypillinen kauppa
Valitettavan tyypillinen näky kaikkialla Indonesiassa.

Ressukka.
Pikkukoululaiset.
Lapset haluavat tulla kuvatuiksi ja osaavat poseerata.
Labuan Bajo on ihan kiva, rauhallinen pikkukaupunki. Paljon sillä on vielä tekemistä, että pääsee suurten matkailijajoukkojen suosioon. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta turisteihin ei oikein olla vielä totuttu. Rannat olivat melko siivottomassa kunnossa, kävimme kuitenkin parina päivänä uimassa. 
Kaupungin kupeeseen, uimarannan viereen rakennettiin kulttuurifestivaalialuetta. Lähikylistä tulleet pikkupojat tulivat pikkusen liian iholle, kun yritimme ottaa rauhassa aurinkoa. Kävivät niin röyhkeiksi, että piti ajaa pois. Silloin rupesivat heittelemään hiekkaa meidän päällemme, mutta häipyivät vilauksessa häiritsemästä, kun Simo pikkuisen ärähti.

Näkymä Gardena hotellista, bungalowimme terassilta.
Herroja kulttuurifestareilla.
Labuan Bajossa hujahti taas viikko ihan huomaamatta. Lauttamatka Sulawesille Biraan kestää mainoksen mukaan 24h, oikeasti se kesti 30h ja oli tukala. Kaikki indonesialaiset polttavat tupakkaa joka paikassa, busseissa, baareissa, kaupoissa, opettajat koululuokissa (!) ja tietysti myös lautoilla. He myös pitävät metelistä. 

Reppureissaaja lautalla.
Välisatama missä lie.
Olimme lautalla ns. paremmassa luokassa, jossa penkit sai makuuasentoon. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun TV pauhasi läpi yön täysillä. Länsimaalaisen silmin katsottuna myös kaikenlainen porsastelu ottaa päähän. Mutta matka oli vaivan arvoinen. Lopuksi kuvakertomus pikkuisesta, ihanasta Birasta. 

Riswan Guest Housessa...
aamupalat olivat hieman erikoisia.









Kylän uneliasta tunnelmaa arkipäivinä


Näillä kavereilla vaki selän kyhnytyspaikka.

Arkipäivät Birassa olivat ihanan verkkaisia ja uneliaita, viikonlopuksi paikka heräsi eloon. Rannat ja hotellit täyttyivät indonesialaisista lomaviettäjistä. Tulivat bussilasteittain Makassarista ja muilta lähialueilta. Turisteina pääsimme taas lukuisiin valokuviin, varsinkin nuori väki halusi kuvauttaa itsensä länkkärin kainalossa. Yksin naisena rannalla voisi olla kiusallista, paikalliset miehet tuppaavat tuijottelemaan liian avoimesti. Mahdottoman ystävällisiä kaikki taas olivat, mutta kai jurojen suomalaisten mielestä vähän liiankin ujostelemattomia.

Arkipuuhia ja näkymiä Birassa:



Tyynyn tekijä
 


Kylän kampaamo
 

Ranta oli aivan mahdottoman upea. Paras tähän astisista. 3 km lähes valkoista, puuterimaista hiekkaa. Simo näki snorklausreissuilla syvänteen reunassa upeita koralleja, kaloja ja kilpikonnia.





Location, location, location.
 





Viikonlopun vilskettä: 






Rannan...

...ainoa...

...kiertävä kaupustelija.
 

Luonnon taideteoksia: 










Kukas se sieltä kurkistaa?
Hiekkapallot lentää!
 
Kyllä täällä kelpasi viikko köllötellä ja hääpäivää viettää, ei olisi millään malttanut lähteä liikkeelle.


Mitä, pitääkö leiri purkaa?