Matka alkaa, Bangkok ja Ranongin Koh Chang

Simo:

BANGKOK  12.-16. 12.2010

Sanovat Bangkokia yhdeksi kuumimmista kaupungeista. Ja Aasian kulttuuriin tutustumiseen se ei ole helpoin paikka aloittaa. Olimme viisi päivää kaupungissa ja saimme aimo pläjäyksen sitä kulttuuria. Kuumuutta pääsi pakoon pujahtamalla ilmastoituihin liikkeisiin. Liikennekaaosta ja pakokaasuja ei päässyt pakoon. Pahimmillaan meillä kului kahden kilometrin matkaan bussilla puolitoista tuntia. Niinpä otettiin monesti jalat avuksi. Yksi edullinen ja nopea keino edetä ovat joki-ja kanaaliveneet, joita käytimmekin aina kun kohdalle sattui. Piti vain nähdä vähän vaivaa reittien selvittämiseen.

 Väsynyt mutta onnellinen

Seikkailu alkaa Khaosan Roadilta eli "Kaaoskadulta"

Heti toisena päivänä mentiin halpaan. Kadulla kartta kourassa ihmetellessämme saapui luoksemme ystävällinen herra, joka neuvoi kartalta hyvät paikat. Totesi vielä tänään olevan Buddhan päivä, joten moni asia olisi halvempaa kuin tavallisesti. Ja tuktukilla pääsisi nätisti pelipaikoille. Samassa paikalle röpötteli tuktuk-kuski, ja tämä herra neuvotteli meille vielä taksan päivän kiertelystä, 1,5 euroa. Ei kun kyytiin ja menoksi. Ja lähdettiinkin sellaista haipakkaa, että Merikosken sillat jää toiseksi. Joka pikku rakoon kiilaten ja vastaantulevien kaistoilla posotellen suoraan jalokiviliikkeeseen kuuntelemaan esitelmiä ja seuraamaan esittelyä. Sieltä vaatturiliikkeeseen neuvottelemaan puvun teettämisestä. Aina välillä käytiin temppeleissä Buddhan patsaita ihmettelemässä. Kun lopulta sanoimme, ettemme halua enää yhteenkään liikkeeseen,  kuski jätti meidät yhden temppelin luo ja luikahti tiehensä ottamatta edes maksua! Seuraavana päivänä toistui sama aloitus kartan kanssa, tällä kertaa ystävällinen rouva asialla. Mehän emme enää vanhoina ja kokeneina menneet lankaan.

 Simo ihmettelee Buddhaa

 Annaliisa ihmettelee liikennettä

 Buddha poikineen

Yksi monista temppeleistä

Shoppailtiin kyllä muuten. Käytiin Chinatownin ym. ostoskujat ja tornitavaratalojen ostoshel… anteeksi –paratiisit läpi, about 12.000 putiikkia. Asiakkaiden määrää kuvaa hyvin se, kuinka jotain hilavitkutinta myyviä putiikkeja alkoi tulla vastaan, niitä sitten riittikin seuraavat sata putiikkia. Ja kaikki myivät samoja vitkuttimia! Myyjät eivät olleet pahoja tyrkyttämään, joten tuotteita sai rauhassa katsella. Kujilla sai tingattua, mutta tavaratalojen putiikeissa oli nihkeämpää.

 Katukauppaa

 Katu täynnä kukkia

Rälläköintiä. Toinen kaveri tepasteli juuri lakerikengissään palkkia pitkin pois. Varmaan toverit ottaa kopin jos tipahtaa.

Annaliisa: 

KOH CHANG, RANONG,  Andamaanien meri, 17.-29.12.2010

Tulossa Koh Changille

Matka kohti ensimmäistä saartamme Koh Changia alkoi yöbussilla Bangkokista Ranongin kaupunkiin, Andamaanien meren rannalle. Huristelimme 500km matkan yllättävän mukavasti, vaikka tavallinen reittibussi muistutti rahastajineen enemmän -60-luvun lapsuuden onnikoita kuin matkaesitteiden luksusbusseja. Oli hintakin 2/3  halvempi, 1300 bht yhteensä. Keskellä yötä maantien varren pimeydestä  löytyi vierivieressä kukkaiskojuja, joista kuskimme apumies kävi vaihtamassa Buddhan kunniaksi ja liikennettä varjelevien henkien lepyttämiseksi tarkoitetun kukkaseppeleen uuteen.  Perillä olimme viiden aikaan aamulla. Ja kyllä silloin, lavataksin etupenkillä, kuskin vieressä kaahatessa kohti satamaa, nauratti ja hirvitti. Mitähän sitä on tullut tehtyä?  Olo oli epätodellinen.

Aamu-uinnilla

Tämä Koh Chang on samannimistä kuuluisampaa saarta pienempi ja rauhallisempi, loistopaikka rauhoittumiseen.  Majapaikka löytyi vaivattomasti, lomaresortin väki oli rannalla vastassa venettä. Ennen kuin tajusimmekaan, kaksi talon naisista oli kantanut rinkkamme  bungalowin terassille. Minun rinkkani kantoi päänsä päällä pikkuruinen, hampaaton vanha nainen, taatusti painaa vähemmän kuin kantamuksensa. Vieläkin hävettää.

Tavaralähetys mantereelta

Bungalow vastaa hyvää kesämökkitasoa, oma vessa ja kylpyhuone ja täällä välttämättömät moskiittoverkko ja riippumatto terassilla. Rantaan 20m. Horisontissa Burman saaret. Täällä on toteutunut haave (lähes) autiosta hiekkarannasta. Monet kerrat on saanut käydä aamu-uinnilla täysin omassa rauhassa. Päivälläkään ei ole tungosta, eikä yhtään ainutta kaupustelijaa, tällä reilut pari km pitkällä, hienolla hiekkarannalla. Suurin osa turisteista on saksalaisia ja ranskalaisia, vauvasta vaariin. On kunniallisia keski-ikäisiä, kurinalaisia joogan harrastajia ja laihoja hippejä. Kerran kävimme bilettämässä paikallisen rastabaarin re-opening partyissa, siellä olivat kaikki muutkin.

Bungalowin terassilla

Ruoka on halpaa ja hyvää, olutpullo maksaa saman kuin ateria, n.50-80 bht. Saaren luonto on värikästä ja rehottavaa, täynnä ihmeellisiä kujerruksia, sirkutuksia ja törähdyksiä. Suurimmat uhkakuvat tähän saakka ovat olleet, että purevatko rannalla satamäärin vilisevät hiekanväriset ravut varpaaseen (eivät pure) vai tippuuko kookospähkinä päähän (aika lähelle tömähti).

Jouluostoksille menossa. Sain joulupukilta varvastossut, Simo sai salmiakkia.

Oma leppoinen päivärytmi muotoutui nopeasti. Aamu-uinnin ja suihkun jälkeen hissukseen syömään rantaravintolaan, vähän levähtelyä ja ehkä kävelylenkki kylälle tai rannan päästä päähän. Sitten uimaan ja aurinkoa ottamaan. Välillä pieni välipala, tuoreista hedelmistä tehty shake tai kookospähkinän mehua. Suihkun jälkeen istuskelua terassilla tai loikoilua riippumatossa ja lueskelua. Agregaatti jyrähtää käyntiin pimeän tullessa, n. klo:18, ja alkaa ilta-aterian ja ruokapaikan miettiminen. Sähköä saa puolille öin. Nukuttu on keskim. 10h/yö. Muutama päivä meni aluksi toisiamme ällistyneinä tuijottaen ja virnuillen, että voiko tämä olla totta. Nämä melkein kaksi viikkoa, joulu siinä välissä, ovat menneet nopeasti. Melkein tuntuu hosumiselta, että pitää ruveta pakkaamaan rinkkaa ja miettimään paikanvaihtoa.