SapattivapAasia: Kultainen Kolmio

Simo kirjoittaa:

Kultainen Kolmio 30.1.-4.2. 2011

Haa! Odotettu moottoripyöräreissu Kultaisen Kolmion alueelle voi alkaa. Seutu tunnettiin ennen pahamaineisena huumeviljelmien ja salakuljettajien paikkana. Nykyään tiestö ulottuu jo melko laajalle ja viljelijät on koulutettu uusiin lajikkeisiin. Thaimaan pohjoisin alue on Suomenkin mittapuun mukaan vaurasta. Autokannassa paljon muuta näkynytkään kuin uusia lavamaastureita. Talot tiilestä ja betonista. Osa jopa suuria.

Tässäpä maisemakuvia

Laakson pohjalta kuului kuokan kilkettä, ja kun tarkasti katsoi, saattoi sieltä erottaa ihmisen.

Täällä kasvaa kaikkea mansikoista mandariineihin

Niin, vuokrasimme Chiang Maista Honda 400 Super Fourin, suurin mitä vuokraamosta löytyi. Pakkasimme tärkeimmät tavarat yhteen rinkkaan, joka kumirenksuilla tarakalle. Toinen rinkka jätettiin vuokraamoon. Sitten kohti huimia vuoristoteitä, Burman ja Laosin rajaseuduille.

Taisi olla jo ensimmäinen vuoristotie meidän Hondalle liian huima, sillä se hyytyi iltapäivällä taukopaikalle. Starttasi hyvin, mutta käyntiin ei sitten millään. Lopulta soitto vuokraamoon mikä nyt neuvoksi. Thaimaalaisten englanti kun on muutenkin hirveää, niin puhelimessa siitä ei ota Erkkikään selvää. Lopulta kuudennen toiston jälkeen rupesi aavistelemaan, mitä toisessa päässä tahdottiin kertoa. No niitä tavallisia bensahana ym. juttuja, jotka olin tarkistanut jo kymmeneen kertaan.
Lopulta akun tyhjennyttyä käskivät tuuppimaan käyntiin. Ja katso, hörähti heti! Helpotti kummasti. Pimeä tulossa, pyhäpäivä ja asumaton vuoristoseutu. Sen jälkeen pyörää ei sammutettukaan kuin vasta yöpymispaikalla. Aamusella laakista käyntiin ja matka jatkui. Taas iltapäivällä rankan nousun jälkeen pysähdyimme yhteen vuoristokylään tauolle ja sama juttu, työntämällä käyntiin. Taisi olla jostain sytytysjännitteestä uupelo.

Muutenkin se tuntui aika hengettömältä pirralta. Seuraavana päivänä noustessamme kohti näköalapaikkaa vuoren huipulla, Annaliisan täytyi hypätä kyydistä jotta päästiin tiukimmista paikoista ylös. Kun vielä joutui huudattamaan ykkös- ja kakkosvaihteella kilometritolkulla ylämäkiin, fiilis oli kuin kenttäsirkkelillä. Motti kuumeni varmaan kiinnileikkaamisen rajalle, onneksi lämpömittari oli rikki, niin ei osannut huolestua. Loppuunajettu lusu paska!

Huh huh! Taas sirkkelöity huima nousu.

Tuli muutenkin valittua liian tiukkoja reittejä. Thaimaan ja Burman rajalla kulkeva pikkutie oli paikoin niin jyrkkä, että jos se siitä ois vielä jyrkentynyt, me ois tipahdettu alas. Eipä siellä juuri muita liikkujia näkynytkään, sotilassulkuja kylläkin. Maisemat oli kyllä huikeat, aina kun uskalsi sivulle vilkaista. Rinneviljelmiä, viidakkoa ja vuoristokyliä.

Vuoristokyliä siellä täällä ja aina välillä temppeli vuoren päällä.

Rinteet kylien ympärillä olivat tehokkaassa viljelyssä.

Korkealla ollaan ja taustalla Burma tai Thaimaa. Jatkuvissa ässämutkissa meni suunnat sekaisin.

Joskus tie oli tällaista: mukavaa, loivaa mutkaa kukkuloiden päällä.

Liikenteessä täällä saa höröstellä koko ajan. Nyt kuivalla kaudella asfaltin päällä on tomua, joten pito ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa. Kahdesti meni etupyörä lukkoon paniikkijarrutuksissa. Kaatuminen oli lähellä ja sandaaleista pohjat oheni.

Simon varvasta paikkaillaan kanan väistön jäljiltä.

Kun vielä mahatauti mourusi koko reissun ajan, niin ei ollut hääviä. Tulipahan katsastettua tuhannen kilometriä pohjoisinta Thaimaata. Jos pyörä olisi ollut parempi, maha kunnossa ja reitit vähän lievempiä, turnee olisi ollut hieno.