SapattivapAasia: Sihanoukville - Koh Kong - Sihanoukville 4.4.

Annaliisa kirjoittaa:

Neljän kuukauden jälkeen matkaan on tullut mukavaa ajattomuuden tunnetta. Sen verran näköjään vaatii, ettei kuviteltu kiire polttele takaraivossa. Eletään hetkessä, tässä ja nyt. Perhettä on ikävä, ja ystäviä, muuten on aika huoletonta. Maisemat ja matkanteko tuntuvat kotoisalta. Näin pitkällä matkalla ei tarvitse hosua joka paikkaan tuli hännän alla, eikä ahdista että kohta tämä loppuu. Joka päivä ei tarvitse tehdä tai nähdä jotain ihmeellistä. Tähtihetkiä riittää kuitenkin jokaikiseen päivään; aurinko, meren kohina, aamiainen rannalla, illallinen pimeässä lämpimässä illassa tietäen että huomennakin on lämmintä. Eikä tarvitse siivota eikä mennä töihin!!


Ja joku muu laittaa aamupalat.

Parasta on vapaus, pahinta tuktuk-kuskit. Riittäköön selitykseksi, että jos täältä maallisen vaelluksen jälkeen joutuu helvettiin, taatusti sen portilla lauma tuktuk-kuskeja juoksee vastaan.

Toisinaan on pakko antaa periksi ja hypättävä kyytiin. Kunhan ensin on jaksanut tingata kohtuu hinnan.

Maanantaiaamuna 4.4. tallustelimme Kepissä bussin lähtöpaikalle ja siellä portailla istuskeli yllättäen Vietnamista tuttu suomalainen nuoripari. Meillä oli hauska matka yhdessä Sihanoukvilleen, ja loppujen lopuksi tuli vietettyä myös pari hauskaa iltaa saman ruokapöydän ääressä.


Hauska ilta ei tule edes kalliiksi. Hyvä barbiqueateria 3USD, oluttuoppi 0,5USD.

Sihanoukville on vajaan 200 000 as:n satamakaupunki ja suosittu turistikohde. Täällä on useita hienoja rantoja, päristelimme mopolla melkein kaikki läpi. Pääasiassa aikaa on tullut vietettyä Occheuteal beachilla, minkä lähettyviltä majapaikatkin ovat löytyneet. Ranta on täynnä ravintoloita ja baareja. Parin turistikadun varrella on vaate- ym. putiikkeja. Kaupungin keskusta ei ole suuren suuri, ostosmahdollisuudet melko rajallisia. Perinteinen tori on käyty täälläkin katsastamassa.


Ihan rauhassa rannalla ei saa olla, kaupustelijoita riittää.

Päättäväinen, tiukka ei riittää, jos ei halua ostaa kaupustelijoilta mitään. Jos alkaa juttusille, eroon ei pääse oikein millään. Tein heti alkupäivinä diilin parin mukavan tytön kanssa, kävivät sitten sovitusti eri päivinä tekemässä kauneushoitoja. Hintakin tippui sitä mukaa mitä paremmiksi tutuiksi tulimme. Manikyyrin tai muun käsittelyn aikana pitää varautua satunnaisiin tarkkailijoihin, paikalle ilmestyy aina yleisöä. Kumpikin tytöistä puhuu kohtuu hyvää englantia, opiskelevat sitä maksullisessa, kansainvälisessä koulussa.

Toinen tytöistä haluaa juristiksi, toinen lääkäriksi. Opettajan ammatikin on kuulema ihan hyvä.

Auringonpalvoja.

Victorybeachilla hajosivat rakkaat, joululahjaksi saadut, jalassa ihanasti muovautuneet varvastossut.


Mutta riitti niistä vielä iloa tälle kaverille Venäläiset rakentavat tänne paljon, mm. tätä siltaa Victorybeachin lähistöllä.

Helppoa elämää täällä siis vietetään. Ensimmäisen Sihanoukville-päivän jälkeen, rantaelämää tarkkaillessa, alkoi kuitenkin vähitellen tulla monenlaista mieleen. Täällä on tähän astisista paikoista joutunut eniten puntaroimaan omia asenteita ja ajatuksia. Aina ei tiedä mitä ajattelisi. Eikä aina ajatukset ole helppoja. Välillä hävettää omasta ja muidenkin puolesta. Aluksi alkoi kiinnittää huomiota yksinäisten, keski-ikäisten turistiukkojen määrä. Vain muutamalla on nuori aasiatar seuralaisena. Sitten alkoi sieltä täältä tihkua tietoa ja varoituksia lapsiseksiturismista. Esillä on kylttejä ja lappusia, missä annetaan ohjeita mm. mihin soittaa jos on jostain lapsesta huolissaan. Kambodzha on kuulema valitettavasti pedofiilien paratiisi. Rangaistukset ovat lieviä, jos nyt joku sattuu joskus tulemaan pidätetyksi. Maa on yksi maailman eniten korruptoituneista, poliisiin ei voi lainkaan luottaa. Sellainen yhteiskunta on kertakaikkiaan pelottava.

Lasten asema on heikko. Kambodzhalla on verinen, karmea historia. Sen jälkiä on vieläkin rehottava väkivalta ja rikollisuus. Tapasimme rannalla länsimaalaisen papin, joka keräsi rahaa lasten koulua varten. Yhden lapsen koulunkäynti maksaa 12 USD/kk. Tällä hetkellä huoneemme guesthousessa maksaa 17 USD/yö. Siinäkin on miettimistä. Pappi kertoi, yläilmoihin vilkaisten ja anteeksi pyytäen, että kambodzhalaisilla ei ole omaatuntoa. Lapsia laiminlyödään ja kohdellaan huonosti, koulunkäynnistä ei välitetä. Kambodzha on köyhä kehitysmaa, kerjäläisiä on paljon. Slummit ovat surullista nähtävää. Sairaanhoito on kallista, sosiaaliturvaa ei ole. Jos ei ole rahaa, ei ole mitään. Rannalla raahustaa iso joukko kädettömiä, jalattomia, silmättömiä tai muuten säälittävässä kunnossa olevia ihmisiä kerjäämässä rahaa. Monella on aamusta iltaan lapsi mukana keräämässä sääliä. Vaatii paljon kovettaa itsensä, ettei anna lapsikerjäläisille tai lapsia mukana kuljettavalle mitään. Olemme noudattaneet ohjeita, ettei saa rohkaista lapsia pysymään rannalla tai kadulla, heidän paikkansa on koulussa. Sydäntä särkevää on kun pienet lapset keräävät yötä myöten pulloja ja syövät kylläisten turistien jättämiä ruokia. Kyllä olemme Suomessa onnekkaita.

Työpäivät vielä puolessa välissä.

Monenlaista...


...asumista.

Olemme koittaneet noudattaa eettisen matkailun periaatteita. Tuemme, jos mahdollista vain paikallisia yrittäjiä. Ja rahaakin on annettu. Täällä on monia eri järjestöjen ylläpitämiä liikkeitä, joista saa kivoja lahjoja ja tuliaisia. Ja ettei tule ihan väärää kuvaa, kambodzhalaiset ovat sydämellisiä ihmisiä. Vastaanotto ja suhtautuminen turisteihin on ystävällisintä tähän saakka tällä matkallamme. Ja iloisia, hyvinvoivia lapsia näkee myös.

Tiistaina 12.4. lähdimme muutaman tunnin bussimatkan päähän Koh Kongiin, jonka ympärillä olevat laajat suojelualueet ovat nousemassa merkittäväksi ekomatkailukohteeksi. Metsät säästyivät hakkuilta sisällissodan takia, jotain hyvää siis siitäkin. Suunnitelmana oli tehdä viidakkovaellus ja muita retkiä. Amatöörit asialla. Tiesimme, että täällä alkaa Songkran, paikallisten Uuden vuoden juhla, vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Mutta emme älynneet ottaa sitä tarpeeksi huomioon. Perille päästyä näytti, ettei mikään onnistu. Hyvä guesthouse löytyi (Bluemoon, voi suositella), mutta monet paikat olivat kiinni. Viidakkojoen kauppavene ei kulkenut, oppaat eivät joutaneet vaelluksille juhlimisen takia, eikä mopoakaan meinannut löytyä vuokrattavaksi. Kaiken kukkuraksi edestakaisin lompsiessamme alkoi kaamea rankkasade. Melkein pakkailimme tuloiltana rinkkoja takaisin.

Simo hoitaa matkalla kartan lukemiset.

Koh Kongilla ruuhkat ovat ihan kohtuullisia.

Mukava ranta löytyi Koh Kongiltakin.

ja hieno vesiputous.

Yön jälkeen alkoivat taas asiat sujua. Majatalosta löytyi mopo ja seuraavaksi päiväksi liput veneretkelle. Ja yksin sen retken takia kannatti tehdä matka Koh Kongille.

Retki alkoi mangrovemetsästä.

Retki oli rentouttava, ilman mitään turhia koukeroita. Mangrovemetsän jälkeen seilasimme rauhallisesti Koh Kongin saarelle, näimme matkalla delfiiniparven ja paljon lentokaloja. Saarella oli tuntikausia aikaa ottaa aurinkoa ja uida. Muutamat kävivät snorklaamassa. Espanjalaispariskunta järjesti tarpeeksi pienimuotoista ohjelmaa. Oli joku parisuhdedraama käynnissä.

Leppoisa kuski

Iloinen kylänväki ilmeisesti rapujahdissa.

Koh Kongin maihinnousu.

Ihana, autio ranta.

SnorklaajaSimo.

Opas teki hyvät ruuat, kuski neuvoi.

Inkiväärikalaa.

Alunperin oli tarkoitus jatkaa Koh Kongilta Phnom Peniin, mutta muutimme suunnitelmaa. Huhtikuu on Kambodzhassa kuumin kuukausi, eikä houkutellut lähteä vielä sisämaahan ja kaupunkiin. Kun viidakkoon ei päässyt eikä pikkukaupungissa oikein pidempään kulunut aika, leikimme hetken ajatuksella, että lähdemme Thaimaan puolelle Koh Changille ja säikäytämme tutun nuorenparin perinpohjaisesti. Olisi taas ollut naurun paikka. Päätimme kuitenkin palata takaisin Sihanoukvillen rannoille. Muutaman päivän rantaloikoilun jälkeen jatkamme täältä kaupunkioloihin.