Phnom Pen - Siem Riep 20.-28.4.

Annaliisa kirjoittaa: 

Kierrokset vankilamuseossa ja kuolemankentillä olivat niin tunteita täynnä, että päätimme samaan syssyyn vierailla lastenkodissa. Täällä saa turisti viettää niin herranelämää, että tekee välillä mieli tehdä jotain vastapalvelukseksi. Phnom Penissä on useita lastenkoteja, eri järjestöjen ylläpitämiä. Tapasimme aiemmin Sihanoukvillessä suomalaisnaisen, joka asuu Phnom Penissä ja oli joskus ollut vapaaehtoistöissä paikallisessa lastenkodissa. Hän kertoi, ettei kaikilla järjestöillä ole välttämättä puhtaat jauhot pussissa. Kannattaa yrittää ottaa asioista ensin selvää. Olimme kuulleet matkan varrelta tutulta mukavalta suomalaiselta nuoreltaparilta N.A.C.A:n orpokodista, he olivat vierailleet siellä kahteenkin kertaan vuosien varrella. Paikka vaikutti luotettavalta. Neuvottelimme tuktuk-kuskin kanssa hinnan (7USD) ja sitten huristelimme ensin ostoksille. Veimme tuliaisiksi säkillisen riisiä, pussikaupalla hedelmiä, muutaman kymmentä kouluvihkoa ja pientä tilpehööriä. Vastaanotto oli liikuttavaa. Pikkupoika puhutteli Simoa heti sanomalla "papa" ja otti kädestä kiinni. Meidät saateltiin sisälle, istutettiin tuoleille ja tarjottiin vettä. Lapset ympäröivät meidät uteliaina, osa hyvin välittöminä, osa vähän varovaisemmin. 

Saimme katseltaviksi kansioita, joissa oli tiedot jokaisesta lapsesta. Joillakin olivat molemmat vanhemmat kuolleet, joillakin toinen oli elossa. Monet oli tuotu lastenkotiin vapaaehtoisesti. Perhe ei kyennyt elättämään lasta, tai isän uusi vaimo ei hyväksynyt, niinkuin eräälle tytölle oli käynyt. Joitakin kävivät vanhemmat tai muut sukulaiset joskus katsomassa. Muutamat oli hylätty hyvin pieninä puistoihin tai muualle. Eräästä hylätystä pikkupojasta olivat munkit ensin pitäneet huolta ja tuoneet sitten myöhemmin lastenkotiin. Munkit käyvät vieläkin tervehtimässä poikaa, omaisia ei ole näkynyt. 

Lasten läheisyyden tarve oli koskettavaa. Pojat piirittivät Simoa, tytöt olivat minun ympärilläni. Osa tyytyi katselemaan hiljaa suurilla silmillään, osa siveli käsivarsia. 14vuotias tyttö halusi kainaloon. Lähtiessä tyttö suukotteli ja halasi, kutsui "mamaksi". Itku siinä tuli poislähtiessä.

Phnom Pen on suureksi kaupungiksi ihan kiva. Kaupungissa on useita toreja, jokunen länsityylinen tavaratalo, pilvinpimein hotelleja ja ravintoloita ja muutamia puistoja. Talot pääasiassa muutaman kerroksen korkeita, kadut ja bulevardit selkeästi numeroituja, osoitteet löytyivät helposti. Kuljimme yleensä kävelemällä, mitä eivät paikalliset oikein käsitä. Varsinkaan rakkaat tuktuk-kuskit. 

 

 

Jalkakäytäviä kyllä on, mutta kävelijöillä ei ole niille paljon asiaa.

Kuumia puuhia...

...Phnom Penin kaduilla.

Siem Riepiin ajelimme bussilla Pääsiäissunnuntaina 24.4. Bussifirman opas neuvoi perillä meidät firman pikkubussiin linja-autoasemalla ryntäävien tutktuk-kuskien ohi. Pikkubussi ajoi yllätysyllätys firman Guest Houseen ja opaskin paljastui tuktuk-kuskiksi. Mutta ihan hyvin siinä kävi. Ta Som guest house oli hyvä, siisti ja edullinen, aamiainen kuului hintaan (8USD/yö). Siem Riepissä oli jotain samaa tunnelmaa kuin Luang Prabangissa Laosissa. Turistirysä, mutta viehättävä sellainen.