Simo kirjoittaa:
Kepin kaupunki on hämmentävä kokemus. 5000 asukkaan pikkukaupunki sijaitsee meren rannalla lähellä Vietnamin rajaa. Päätie kulkee rantaviivaa seuraillen meren puolen ollessa hienosti laatoitettua jalkakäytävää. Toisella puolella komeita muureja, mutta muurien takana rauniot.
Paikka on ranskalaisten siirtomaa-ajan lopulla, v. 1908 rakennuttama huvilakaupunki omalle eliitilleen. Ranskalaisten lähdettyä Kambodzhan eliitti otti villat käyttöön ja rakensi niitä lisää vielä 60-luvulla. Sen jälkeen sisällissota Punaisten Khmerien kanssa hiljensi kaupungin ja 70-luvulla Punaisten Khmerien valtakaudella paikalliset ryöväsivät huviloista kaiken mikä irti lähti ja myivät Vietnamiin saadakseen ruokaa.
 |
| Hienoja jalkakäytäviä |
 |
| Rantapuutkin on jätetty... | |
| |
|
|
|
|
|
 |
| merenneitojen levähdyspaikoiksi. |
 |
| Rauniovilla |
 |
| Yksi tällainen oli jopa myytävänä. |
Kaupunkia on yritetty nostaa monet kerrat uuteen kukoistukseen, tuloksetta. Nyt lisääntyvän turismin myötä näyttää paremmat ajat koittavan Kepillekin. Uusia taloja ja hotelleja rakennetaan pikkuhiljaa ja ehkäpä joskus joku rauniovillakin saadaan entisöityä.
Viikonloppuisin saapuu Phnom Penistä porukkaa rantalomalle, ja silloin kylällä on vipinää. Maanantaiaamu vastasi meidän sunnuntaiaamua, ja kaupunki jatkoi taas uneliaan rauhallista eloaan jäljelle jääneiden turistien kanssa.
 |
| Viikonlopun vipinää |
 |
| Paikalliset tiernapojat |
 |
| Siirtomaaherra |
 |
| Rapumarkkinat |
 |
| Heti rantakatujen takaa alkoi pieni kansallispuisto. Siihen puistonreunaan saapui apinalauma aterioimaan. |
 |
| Puiston vuorella oli nunnaluostari. |
 |
| Täällä lintuset tekevät itse pönttönsä. |
 |
| Vuorelta oli hulppeat näkymät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti