SapattivapAasia: Kulttuurishokki iski...

Annaliisa kirjoittaa:

... vasta Vietnamissa. Kai sen piti ennen pitkää tapahtua. Kaikki on muka kiinni omasta asenteesta. Kunhan vaan jaksaa olla sopeutuvainen, kärsivällinen, hymyilee ja antaa ihmisten elää omalla tavallaan. Just joo. Yrityksestä huolimatta Ho Chi Minch- cityssä eli Saigonissa maan touhu alkoi tuntua järjettömältä kouhotukselta, ihmiset töykeiltä huijareilta ja koko paikka viheliäiseltä persläveltä.

Tämä kuva saa riittää Saigonista

Mieli alkoi kunnolla mustua, kun yritin ostaa vaatteita. Mitään sopivan kokoista ei löytynyt mistään. Itsetunnon kanssa on ollut muutenkin sinnittelyä kaikkien sirojen aasialaisnaisten keskellä. Puhumattakaan samasta muotista valettujen nuorten reppureissaajanaisten kanssa, kaikilla missivartalo, pitkä paksu luonnonkihara tukka, ja kaunis pieni pää. Melko lähelle ostamista pääsin isolla markkinatorilla, pitelin jo kahta toppia (paikallista XL-kokoa) käsissäni, että ostan ne. Myyjä tuli ja otti pois, sanoi että ne ovat liian pieniä madamelle. Eikä tarjonnut mitään tilalle. Kyllä siinä tunsi itsensä isoksi.

Vietnamilaiset naiset kulkevat itse päivät pitkät pyjamissa.

Lopullinen romahdus tuli helvetillisessä liikenteessä. Olimme ylittämässä hotellille menevää pihatietä, kun pikkubussi kääntyi ja ajoi suoraan pahki. Hirveä säikähdys ja renkaasta musta jälki pohkeeseen, ei Luojan kiitos pahempaa. Kuski vaan nauroi. Sain potkaistua auton kylkeen kostoksi, harmitti että oli pelkät varvastossut jalassa. Samana iltana oli tulla mopo päälle. Taas kuskia nauratti. Silloin tuli huudettua senpäiväisiä solvauksia (suomeksi) ettei niitä voi toistaa. Saigonissa on 9milj. asukasta ja 5 milj. mopoa. Onnettomuuksissa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä joka päivä. Eikä ihme.

Toipuminen alkoi pikkuhiljaa. Vietkongin sissien tunneliretkellä oli mukana neljä nuorta ruotsalaisnaista. Lohtua toi nähdä jokaisella lupaavat selluliitinalut reisissä. Tapasimme myös mukavan malesialaisperheen. Rouva oli ihan normaalikokoa. Ehkä Kuala Lumpurista viimeistään löytyy jotain päälle pantavaa. Iltaravintolan ystävällinen britti ADHD-tarjoilija toi jo hymyn huulille. Tarjosi talon laskuun ylimääräiset juomat kun HÄNEN mielestään jouduimme odottamaan ruokaa liian kauan.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Kadunkulmissa myydään täytettyjä patonkeja, 10 000-15 000 vnd eli 30-50 senttiä.

Vietnamilaiset tykkäävät makeasta...

...suurimmatkin kakut maksoivat alle 10 euroa.

Seuraava kaupunki Can Tho oli jo ihan siedettävä paikka. Ihmiset ystävällisempiä, tyrkyttämistä ei juuri ollenkaan, hinnat halvempia ja ilma puhtaampaa. Liikenne Saigoniin verrattuna olematonta. Aamuvarhainen veneretki kelluville markkinoille oli mukava kokemus, kanavia pitkin lipsuttelu oli rauhoittavaa. Samana päivänä toteutin pitkään lykkäämäni kampaamoreissun. Se oli ihanaa. Mieskampaaja leikkasi hiukset todella taitavasti, apulaiset hääräsivät kaikki muut hommat. Leikkaus, värjäys, pesut, kuivaus ja kampaus + päänhieronta = 10 euroa. Lopulta olimme illalla jo niin juhlatuulella, että rantabaarien mentyä kiinni klo:23 pistimme hotellihuoneessa omat mp3tanssit pystyyn Jamppa Tuomisen ja Hurriganesin tahdissa.

Floating market

Ananaskauppiaat

Näkymiä kanavan varrelta.

Ystävällinen venekuskimme.

Koulumatka

Ja loppua kohti paranee edelleen. Köröttelimme bussilla ja veneellä Vietnamin suurimmalle saarelle, Phu Quockiin lähelle Kambodzhaa. Rauhallinen saari, pari pikkukaupunkia ja muutama kylä, kilometrikaupalla hienoa hiekkarantaa, monentasoista majoitusta ja ystävällistä porukkaa. Joka paikassa lapset vilkuttavat iloisesti ja huutavat hellouta turisteille. Saarella rakennetaan vimmatusti uusia isoja hotelleja ja kansainvälistä lentokenttää. Palveluja ja ostosmahdollisuuksia on vielä vaatimattomasti massaturismipaikkoihin verrattuna, mutta tulevaisuudessa saari voi olla pakettimatkalaisten uusi suosikki. Kannattaa tulla sitä ennen käymään. Nyt täällä ei vielä ole ylimääräistä hömppää ja kaikki on halpaa.

Sataman poikia

Hienoja hotelleja

Kilometrikaupalla autiota hiekkarantaa.

Toivotaan, ettei koko saarta rakenneta pilalle.

Saarella on päässyt uudelleen alkumatkan joutilaaseen tunnelmaan. Bungalow lähellä rantaa, aamu-uinnilla saa käydä kaikessa rauhassa. Päivät kuluvat aurinkoa ottaessa, uidessa ja lueskellessa. Ja ruokapaikkaa miettiessä. Joka ravintolasta saa tuoretta hyvää kalaa ja muita meren mönkijöitä. Satunnaisesti on tullut olo, että olisipa jotain tekemistä, mutta se on mennyt äkkiä ohi. Tapasimme pitkästä aikaa muitakin suomalaisia, oli mukava kuulla matkakokemuksia. Kivoja ihmisiä.

No, on täälläkin ollut omat juttunsa. Rahanvaihto dongeista dollareiksi ei onnistunut pankeissa, eikä missään muuallakaan paitsi kultasepänliikkeessä. Mutta ei siitä sen enempää.