sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Angkor

Simo kirjoittaa:

Angkor on kambodzhalaisten ylpeys. Yksi sen temppeleistä, Angkor Wat näyttäytyy tärkeimmissä tunnuksissa kuten maan lipussa, setelirahoissa ja oluessa. Ylpeyteen on syytäkin. 900-luvulta 1500-luvulle vaikuttanutta temppelikaupunkia sanotaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Aikana jolloin Lontoossa asui 50 000 ihmistä täällä kukoisti khmerien valtakunnan miljoonakaupunki. Alue putkahti maailman tietoisuuteen vasta 1900-luvun alussa ranskalaisten arkelogien toimesta. Viidakon kätköissä olleen kaupungin laajuudesta pääsee käsitykseen, kun vuokraa pyörän ja lähtee veivaamaan. Me veivattiin päivä eikä nähty kuin osa temppeleistä. Vain kiviset temppelit ovat säilyneet, taloista ja muista puisista rakennelmista ei ole mitään jäljellä.

Vanhaa on

Muureja saattoi yhden temppelin ympärillä olla kilometritolkulla.

Ja muureissakin oli sisätilat.

Osa muureista oli kuvioitu täyteen. Tässä muutamia tyylejä.





Kirotut paparazzit!

Hikiset portaat. Oispa ollu pressu mukana, näistä raunioista ois saanut lempeät löylyt.

Annaliisa lämmittelee Angkor Watissa.

Joka patsaalta oli pöllitty pää.

Angkor Watin rakennuksia.

Sillankaiteetkin oli omanlaisiaan.






Restaurointi käynnissä.

Temppeliähkyn sulattelua.


Muurien kuviointia.

Ja pöntöllä ei sitten seistä!

Pienempiä raunioita oli siellä täällä.


Rakennustarvikevarasto

Yksi monista. On tähänkin kärrätty kivi poikineen.

Oispa kaide!

Monin paikoin oli raivaus ja restaurointi pahasti kesken.

Ei tiedetä miksi Angkor hylättiin. Vanhojen puiden vuosilustoista on syynätty, jotta Angkorin loppuaikoina täällä oli pieni lämpökausi, joka aiheutti kuivuutta ja tulvia ja eläminen saattoi käydä liian vaikeaksi. Saapa nähä miten tällä vuosisadalla käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti