Tioman

Simo kirjoittaa:

Tioman luetaan kuuluvaksi maailman kymmenen kauneimman saaren joukkoon. Ja mikä ettei, ihan nättiähän täällä. Saari löytyy Malesian itärannikolta, 50 kilometriä mantereelta. Se on Hailuodon kokoinen, mutta asukkaita tuplat eli 2000. Teitäkin on muuan kilometri, joita maasturimiehet toimessaan huristelevat. Lomakyliä täällä on kymmeniä ja sukellusfirmojakin varmaan kymmenen.

Löydettiin mukava paikka, Panuba Inn, lomakylä pienen lahden rannalla laivalaiturilla ja hiekkarannalla varustettuna. Kun vielä saatiin mökki aamiaisella 11 euroon vuorokausi, niin varattiin heti viikoksi. Tässäpä kuvia meidän kylältä.

Ranta on hyvä, ja varjoa löytyy riittävästi. Sitä tarvitaan, sillä suorassa paahteessa rötköttäminen ei onnistu. Siinä paahtuu hengiltä. Ollaanhan lähes päiväntasaajalla, toisella leveysasteella. Ouluunkin on matkaa jo 63 leveysastetta.

Päivät kuluvat rannalla lueskellen, uiden ja snorklaten. Vesi on kristallinkirkasta ja täältä löytyy vielä eläviä koralleja, jotka mantereiden rannoilta ovat kadonneet. Värikkäitä kalalajeja löytyy omalta lahdelta kymmeniä ja kauempana on lisää. Omalta lahdelta löysin myös merikilpikonnia, noin metrin mittaisia möhkäleitä, jotka eivät välittäneet minusta vähääkään. Ensimmäistä tarkkaillessa se kävi kahdesti vieressäni haukkaamassa happea. Minä haukoin henkeä.

Osallistuin yhtenä päivänä snorklausretkelle korallisaarelle. Kyllä kannatti. Uskomattoman hienoa erilaisten korallien värikästä ihmemaata. Kaikenkarvaisia kaloja joka puolella. Muutama merikilpikonna ja kahdessa paikassa onnistuin näkemään haita. Suurinta niistä, noin kaksimetristä, pääsin seuraamaan läheltä parinsadan metrin matkan kun täysillä räpylöin. Sitten se tuli epäluuloiseksi ja lähti. Jotkut papukaijakalat ovat myös komeita. Metrisiä sinisiä jötiköitä, jotka rouskuttavat korallia uimarista välittämättä.

Apinoita ja isoja liskoja täällä on paljon. Niitä näkee joka kerta viidakkopoluilla kulkiessa. Eräänä päivänä teimme retken parin kilometrin päässä olevalle autiolle rannalle, Monkey Beachille. Minun ollessa snorklaamassa Annaliisa torkahteli rannalla. Torkahtelu päättyi huutoon, kun apina tuijotti auringonottajaa silmiin. Se istui minun pyyhkeellä ja oli menossa repulle. Apina irvisti ja poistui paikalta. Myöhemmin huomattiin, että eväät olivat kadonneet parempiin suihin.

Matkalla Monkey Beachille

Monkey Beach

Aikaisemmin omalla rannalla, erään pariskunnan ollessa uimassa, iso apina laskeutui heidän aurinkotuolilleen. Toisessa kädessään se mutusteli jotain eksoottista hedelmää, samalla kun toinen käsi tottuneesti tsekkasi avonaisen repun sisältöä. Ei löytynyt sillä kertaa syötävää ja apina palasi takaisin latvustoon.

Minkä jäljet?

Siellä aiheuttaja.

Viehättäviä kotieläimiä.

Apinat ovat toivottomia kuvattavia. Ne joko katsovat poispäin, kääntävät selkänsä tai hyppäävät juuri kun painaa laukaisinta.

Aikamoisia ötököitä.

Seuraavalla viikolla kävimme Monkey Beachin takana olevalla autiolla lahdella, Monkey Baylla. Lahti on suosittu snorklausretkien pysähdyspaikka. Sinä päivänä ei tosin veneitä näkynyt, mutta paikasta jossa ne pysähtyvät, löytyi kaloja hurjat määrät. Ehkä niitä ruokittiin sinne, sillä niitä oli epätavallisen paljon ja ne olivat tuttavallisia. Liian tuttavallisia. Niitä alkoi olemaan ihonmyötäisesti ympärillä niin paljon, ettei eteensä tahtonut nähdä. Sitten ne ryhtyivät syöksähtelemään edestakaisin ja joku näykkäisi selästä. Yksin kaukana lahdella. Tuli epämiellyttävä olo. Ryhdyin huitomaan kaloja kauemmaksi muttei se mitään auttanut. Piti panna vauhtia masiinaan ja uida pois koko paikasta. 

Matkalla Monkey Baylle.

Monkey Bay ja Annaliisa.

Annaliisa snorklaa! Tosin polvivesissä mutta kuitenkin.

Nyt mennään jo kuin vanha tekijä.

Lomakylien rannat olivat siistejä, mutta autioilla rannoilla näkyi merien roskaantuminen.

Levitoiva lehti. Sisältö jäi arvoitukseksi. Äärettömän ohut säie johti puuhun.

Oikaistiin takana näkyvältä rannalta tuon puskan kautta. Tässä tulos.

Myöhäinen paluu Tekekistä.

Koko saari ja lähialueet ovat suojeltuja, joten metsätkin ovat komeita.

Muutoin elämä saarella oli leppoisaa ja koska kalatkaan eivät enää kiusanneet, jatkoimme sopimusta vielä viikolla. Kävimme myös saaren keskuksessa, Tekesissä pariin otteeseen. Neljä kilometriä suuntaansa paahteista rantatietä. Kylläpä tuli Suomen kevättä ikävä. Mutta siellä oli verovapaita myymälöitä joten kyllä kannatti.

Tänään, 16.5. on viimeinen päivä saarella. Huomenna lähdetään Singaporeen. Ennen Indonesiaa on tarkoitus vielä piipahtaa Malesian puoleisella Borneolla. Katotaan miten käy.