sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Singapore 17.4.-20.4.2011


Annaliisa kirjoittaa:

Tuntui haikealta lähteä pois Tiomanilta. Pitkällä reissulla on hyvä olla välillä paikoillaan, koko ajan ei jaksa vaihtaa maisemaa. Kahdessa viikossa paikka alkaa jo tuntua pikkukodilta. Mutta kun pääsee taas liikkeelle, niin taaksepäin ei sittenkään juuri haikaile.

Pienen jahkailun jälkeen päätimme poiketa katsastamaan, että minkälainen paikka se Singapore on. Mersingissä kuulimme, että kaikki Singaporeen suoraan menevät päiväbussit olivat täynnä. Lompsimme satamasta paikallisbussiasemalle. Pari kertaa bussia vaihtamalla olimme hyvissä ajoin perillä Malesian ja Singaporen rajalla. Rajanylitys oli monimutkaisin operaatio tähänastisista. Itse raja-asemakompleksi on valtavan suuri. Välillä ajeltiin bussilla, jonka sai maksaa vain tasarahalla (ei kun lähde takasin vaihtamaan kolikoita), välillä piti kävellä paikasta toiseen. Singaporen puoleiselle tarkistuspisteelle tullessa pakkauduimme satojen muiden rajanylittäjien kanssa pienimuotoiseen sumaan, kun ovet olivat jostain syystä hetken kiinni. Tuli mieleen ne jutut, joissa kuulee kuinka ihmiset tallautuvat hengiltä, jos yleinen paniikki iskee. Kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin, ja ajelimme bussilla 15km Singaporen Little Indian kaupunginosaan. Majapaikaksi valikoitui melkoinen murju (yhteisvessa mm.), mutta reppureissaajan budjetille sopivin, 50 Singaporen dollaria eli n. 30 euroa. Kallein majoitus tähän asti koko reissulla. Samalla rahalla saa esim. Vietnamissa hyvän huoneen tosi hyvästä hotellista.


 

Aikaisemmin Kuala Lumpuriin tullessamme törmäsimme kanadalaisherraan, joka toivotti meidät tervetulleeksi sivistyksen pariin kuultuaan missä maissa olimme kierrelleet. Singapore on monta askelta vielä eteenpäin, jos sivistystä mitataan siisteydellä ja järjestyksellä. Kaikki noudattavat liikennesääntöjä, jalankulkijatkaan eivät juuri kävele punaisia päin, vaikka ketään ei tulisi. Itse tuli oululaisittain rikottua sitä sääntöä. Autoilijat antavat tietä kävelijälle. Varoitus- ja ohjetauluja oli siellä sun täällä ja joka puolella todella puhdasta. Singaporeen kannattaa tulla, jos haluaa tehdä ostoksia ja on paljon rahaa. Kaupunki on täynnä ostoskeskuksia ja tavarataloja. Ehdottomasti laadukasta tavaraa, mutta kallista.


Pitkällä reissulla on hyvä viettää päivä joskus erillään. Simo seikkaili päivän kalojen maailmoissa, minä ajelin metrolla, jossa on kiva seurailla ihmisiä ja arvailla mitä kukin tekee ja mihin on menossa. Singaporen metro on hyvä, siisti ja helppo käyttää.


Kävin Orchardin (kallis) ja Chinatownin (halvempi) alueilla, täynnä ostoskeskuksia ja putiikkeja. Tärkein vapaa-ajanviettotapa ihmisillä täällä taitaa olla ostaminen.

Stairway to shoppingheaven.

Enpä tiedä onko.
Singapore on monen kulttuurin sekoitus. Kaikki kuitenkin puhuvat englantia, myös keskenään. Puheesta on tolkuttoman vaikea ottaa selvää. Ihan oma kielensä, puolet pitää arvailla. Singapore on myös pilvenpiirtäjien kaupunki. Tässä muutamia kaunottaria. Lisää rakenteilla.






Simo jatkaa:

Sentosan saari on Singaporelaisten vapaa-ajan keskus. Se on neljä kilometriä pitkä ja yhden leveä. Siellä käy vuosittain yli neljä miljoonaa ihmistä, joista puolet turisteja. Saarelle mennään autolla siltaa pitkin, yksraiteisella junalla tai köysiradalla. Saari on keinotekoisten luomuksien maailma trapetsiradoista museon ja tekniikan yhdistelmiin ja kaikkea siltä väliltä. Osa kuulemma todella hienosti toteutettu, osa hömppää. Siellä on myös kilometritolkulla muualta tuotua hiekkarantaa. Ois mennyt meikäläiselle ihan täydestä. Varasin käyntiin koko päivän, ja niinhän siinä kävi, etten ehtinyt käydä kuin yhdessä paikassa, Underwater Worldissa. Oli se sen verran mielenkiintoinen, hyvin toteutettu ja laaja kokonaisuus. Päänähtävyys on akryylitunnelin päälle rakennettu akvaario. Tunneli on 83 metriä pitkä ja siellä uiskentelee yli kaksi tuhatta kalaa, monenlaiset hait ja 250 muuta lajia. Lisäksi siellä oli kymmenkunta muuta seinän kokoista akvaariota ja altaita, joissa uiskenteli jos jonninmoista otusta. Tietty delfinaario merileijonineen myös. Otin täältä myös joitain lohdutuskuvia, sillä meikäläisen kamera ei toimi vetisissä olosuhteissa. Rupeaa oikuttelemaan jo hikisessä taskussa.

Tämmöisiä mörssäreitä. Saattavat suurimmat painaa 400 kg. Eivät ole tiettävästi käyneet ihmisten kimppuun. Nimeä en enää muista.


Ruoka-aika

Yhdessä vaiheessa jonkun kalan evä tai pyrstö vetäisi sammakkomieheltä letkut suusta. Rauhallisesti kaveri laittoi vehkeet takaisin paikoilleen ja jatkoi ruokkimista.

Koralliakvaario

Korallikaloja

Myrkyllinen skorpionikala.

Fossiilikalojen osastolla parimetrinen arapaima

Tällaisen kuori löydettiin rannalta. Nytpä tiedetään miltä otus näyttää.

Harvinaisiksi käyneiden merikilpikonnien altaassa pidettiin myös pyydyksissä loukkaantuneita ja toipumassa olevia konnia.

Rauskun hampaat.
 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti