SapattivapAasia: Bali: Sanur, Ubud, Lembongan

Annaliisa kirjoittaa:

Filippiinit jäi sitten käymättä. Piti ruveta tekemään uusia suunnitelmia, Indonesian viisumia vielä pari viikkoa jäljellä. Päätimme palata takaisin Balille. Ei siksi, että se niin ihana paikka olisi vaan koska siellä on kansainvälinen lentokenttä. Mieluummin Bali, kuin Jakarta. Jäi myös vähän vaivaamaan Kutan jättämä kuva Balista, täytyy kai saarelta löytyä jotain parempaa.

Lähtöaamuun Bunakenilta mahtui monenlaista. Kävimme muutaman tunnin veneretkellä, joka osoittautui huippujutuksi. Seurasimme isoa delfiiniparvea pitkän matkaa. Aivan ihania otuksia (mutta hankalia valokuvattavia). Bunaken oli muuten Simon mielestä (Tiomanin ohella) koko reissumme paras snorklauspaikka tähän saakka.

Tonnikalan onkijat seuraamassa delfiiniparvea

Lähtölounaalla juttelimme Tana Torajalta kotoisin olevan matkaoppaan kanssa. Puheeksi tuli satunnaiset rötöstelyt, joihin matkoilla joskus törmää. Opas alkoi kertoa venäläisnaisesta, joka oli niittänyt mainetta Sulawesin pohjoisosassaTogean saarilla jättämällä hotellilaskunsa maksamatta. Hetkinen, me tapasimme tämän kuuluisuuden jo Birassa! Heti ensimmäisenä iltana keski-ikäinen venäläisaksentilla puhuva Madame jututti meitä (ja kaikkia muitakin ravintolan asiakkaita). Vaiheikas ja värikäs tarina huipentui lopuksi pyyntöön vaihtaa dollareita tai Malesian ringettejä Indonesian rupioihin. Selitykset olivat liian monimutkaisia miksi Madame ei ollut tullut vaihtaneeksi rahaa virallisissa paikoissa tai miksi hänen luottokorttinsa ei pankkiautomaatteihin kelpaa. Madame majoittui samaan Guest Houseen kuin me. Seuraavana päivänä Madame oli säikäyttänyt naapurimme brittiläisen poikaparin suunniltaan keikistelemällä täysin alasti rantahietikolla, muslimimaassa ennenkuulumatonta. (Mekin satuimme näkemään myöhemmin tämän ...hmmm... näyn). Pojat olivat ehtineet säälistä lainata rahaakin Madamelle, rahat jäi saamatta takaisin, olivat pikkuisen tuohduksissaan, kun Madame oli kuitenkin pystynyt bilettämään koko edellisen illan aamuyölle asti. Hyvin tehty rahattomalta naiselta. Pojat tekivät piilossa voitonmerkkejä, kun minä kieltäydyin rahanvaihdosta Madamen sitä taas kysyessä. Lähtöaamuna salakuuntelimme kuinka Madame riiteli majatalon isännän kanssa huoneen maksusta. Rahaa ei ollut, eikä Madame millään halunnut lähteä muutaman kymmenen kilometrin päähän pankkiin. Kovasti hän selitteli ja taivutteli isäntää itselleen mieluisampaan ratkaisuun, lopputulosta emme tiedä. Voi olla että häippäsi maksamatta, niinkuin kuulimme, että oli tehnyt Togeanilla. Kuuluisuus Sulawesin eteläkärjestä aina pohjoisosiin saakka.

Lensimme Sulawesiltä Balille. Lentoihin on tullut törsättyä Indonesiassa rahaa. Välimatkat ovat pitkiä, laivalla ja bussilla matkat veisivät päiväkausia. Ei jaksa! Säästökassa alkaa kyllä pian hiipua, täytyy suunnata halvempiin paikkoihin. Indonesia ei ole enää mitenkään erityisen halpa muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna. Balilla asetuimme nyt Kutaa rauhallisempaan paikkaan, Sanuriin. Paikka on pelkästään turismin varaan rakennettu, silti ihan mukava. Mutta kyllä sielläkin muutama päivä riitti.

Sanurissa on parempi ranta uimiseen kuin Kutalla. Pitkä riutta pysäyttää isot aallot. Laskuveden aikana tosin vettä riittää vain kastautumiseen.

Kintut ylös!

Jonkun köyhän yksityinen kesämökki Sanurin rannalla.

Balilaiset rakastavat kaikkea kaunista. Puutarhat ovat täynnä ihania yksityiskohtia.

Indonesian kieli on kyllä hauskan ja kotoisen kuuloista.

Teki mieli kovasti löytää vielä sitä aitoa, oikeaa Balia ja kulttuuria mistä on kuullut puhuttavan. Olisi mukava kun mieleen jäisi muutakin kuin rihkamakaupat, mölyisä liikenne ja kylmä vesi. Sanurista ajelimme minibussilla Ubudiin, Balin kulttuurikylään. Ihan kiva paikka! Tietysti täynnä turisteja ja järjetön liikenneruuhka pikkuisilla kapeilla kaduilla, mutta siellä pääsimme kuitenkin vähän näkemään sitä kulttuuriakin. Tuli tehtyä myös tuliaisostoksia. Paikkakunta on kuuluisa mm. puuveistostaiteesta. Ja Dono Guest Housen isäntäväki oli oikein ystävällistä porukkaa.

Joka ilta, ympäri kaupunkia, järjestetään perinteisten balilaisten tanssien näytöksiä. Viehättävä juttu, kannatti käydä.

Fire Dance. Tanssija säikäytti yleisön pomppimalla palavien kookospähkinäkekäleiden päällä.


Varjonukketeatteri oli lähinnä tylsää katsottavaa.

Esiripun takaosa oli paljon mielenkiintoisempi.

"Transport! Taxi!" Kyydityksen tyrkyttäjiä oli joka kadunkulmassa. Kävelemällä pääsi nopeammin eteenpäin.

Torin nurkka, hinnat mitä sattuu. Tinkiminen välttämätöntä.

Kivoja ravintoloita

Gado Gado: Kasviksia, keitetty kananmuna ja pähkinäkastiketta

Banaaninlehden sisältä löytyy hampurilainen.

Ubudin kaunotar

Ubudissa vierähti neljä päivää, tekemistä siellä riittää. Kävimme kävelyretkillä, apinapuistossa ja taidenäyttelyssä. Hintataso kohtalainen, huone tinkaamalla 150 000 rupiaa (n.13 euroa). Tukan värjäys olisi maksanut saman kuin kotona, ei tullut käytyä.

Monkey Forest on iso, kaunis puisto, täynnä apinoita

Pyllyä kutittaa

Kaveri sai rikki kookospähkinän

Naisten päivittäisiä askareita, uhrilahjoja jumalille ja hengille.

Suojelusta riisipellolle

Ubudin ympäristöä

Salainen kurkistus pihapiiriin

Antonio Blancon taidemuseo. Suuri, kaunis puutarha parasta koko paikassa.


Simo sievänä.

Kaupunkilomailun jälkeen biitsille! Ajelimme Peraman bussilla takaisin Sanuriin ja sieltä suoraan veneellä Lembongan saarelle, Balin edustalle. Ollaan vissiin oltu niin hienoissa paikoissa, ettei tämäkään "ihan kivaa" kummempi paikka ole. Majapaikka ihan rannassa, kyllä sen pihalla on kuitenkin kelvannut aurinkotuoleissa köllötellä. Ranta kohtalainen, täynnä merileväviljelmiä. Vesi uskomattoman kylmää! Huomenna veneellä ja bussilla Kutalle, ylihuomenna lento Malesiaan, Kuala Lumpuriin, kaupunkiin, jonne ei pitänyt enää palata. Mutta sieltä pääsee kiertämään vielä paikkoja, jotka jäi Malesiasta keväällä näkemättä.