Burman vaellus

Simo kirjoittaa:

Kalawista teimme patikkaretken halki ylänköalueen Inle-järvelle. Matka otti kolme päivää ja liikutti meitä 60 kilometriä. Hintakaan ei ollut paha: 36 ekeä hengeltä sisältäen majoitukset, ruoat ja oppaan. Maasto on mukavan kumpuilevaa ja lämpötila kuin Suomen suvessa. Ajankohta ei tosin ollut paras mahdollinen. Sadekautta vielä jäljellä, ja lähtöä edeltävän päivän pudotti vettä tosi rankasti. Itse vaellukselle ei sitten riittänytkään vettä kuin muutama pikku kuuro.



Runsaat sateet nostattivat tulvan. Paikalla oli koppalakkisia arvioimassa tilannetta, mutta heitä ei saanut kuvata.




Kannatti odotella vähän aikaa, päästiin kuivin jaloin yli.




Tämä ei ole varoitus liikennevaloista vaan junaradasta.



Patikoinnilla tarpeettomat roippeet saimme lähettää etukäteen Inle-järvelle, joten reppukin oli mukava kantaa. Oppaamme puhui hyvää englantia ja oli hyvin perillä oman maansa asioista, tavoista ja kulttuureista. Ja jaksoi niistä myöskin seikkaperäisesti kertoa, aina silloin kun tavoitimme hänet. Hän kun ei tainnut ymmärtää, miksi joka asiaa pitää jäädä valokuvaamaan.

Reittimme oli suurimmaksi osaksi kyläteitä ja kärrypolkuja, joista osa oli runsaiden sateiden takia tosi lillikkoa. Yövyimme kylissä, ensimmäisen yön yhden talon tyhjässä huoneessa ja toisen yön luostarissa. Sinne saimme kavereiksi saksalaispariskunnan oppaineen, joiden kanssa sitten vaelsimme viimeisen päivän yhdessä.

Ensimmäinen yöpymispaikkamme. Puitteet vaatimattomat mutta riittävät väsyneelle patikoijalle.



Illallinen valmistumassa.






Annaliisa löysi juttukaverin.

Kyläkaupan tiski.



Kyläkaupan mainos.





Näillä teillä ei maastureillakaan pitkälle pötki.




Mutta nauta senkun porskuttaa.



Toisen yön majapaikka.

Luostarin pihaa aamuauringossa.



Annoimme luostarille vähän yöpymiskorvausta, ja päämunkki siunasi meitä pitkään ja hartaasti.

Kysyimme oppaalta, mitä nämä vuoristoheimolaiset oikein ajattelevat meistä turisteista. Ensinnäkin meidän täytyy olla hirveän rikkaita, kun pystymme täällä asti lomailemaan. Toisekseen rikkaiden pitäisi auttaa heitä antamalla lääkkeitä tai tavaroita (onneksi otettiin ylimääräistä lääkettä ja koulukkaille tavaroita). Kolmanneksi me ollaan niin eri näköisiä, että on pakko tuijottaa pitkään kun harvoin näkee. Neljänneksi me ollaan pikkusen hulluja, kun maksetaan kävelemisestä mutaisilla poluilla.



Maatyöt hoituu lihasvoimalla. Traktoreita ei tässä maassa näkynyt.




Tytöt tekemässä peltoa.




Pojat menossa kaatamaan puut pellon päältä. Ensimmäisellä oli korissaan justeeri, toisilla kirveitä.



Komea härkä ja sen ylpeä isäntä.



Pikkusen hullut tyhjänkävelijät ja opas.



Inle-järvelle saavuttuamme oli edessä järven ylitys moottoriveneellä, rapiat kaksikymmentä kilometriä. Mielenkiintoinen matka. Järvi tuottaa runsaasti kalaa ja kelluvat puutarhat vihanneksia. Asutusta oli pitkin matkaa niin maalla kuin vedessä. Reissu päättyi Nyaungshwen kaupunkiin, johon jäimme pariksi päiväksi hoitamaan rakkoja ja elpymään matkan rasituksista. Todella mukavat kolme päivää.

Tässä kuvia Inle-järveltä:

Koululaiset kotimatkalla.

Vesilaitoksen miehet asentamassa liikennemerkkejä.

Ja tässä Nyaungshwen kaupungista:

Tulvat ne oli täälläkin, mutta pojilla oli hauskaa.

Ravintolan vessa.

Munkkilähetys