sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Myanmar muuttuu...

Annaliisa kirjoittaa:

…monella tavalla ja nopeasti. Tapasimme ruotsalaisukkelin, joka oli jo kahdeksatta kertaa Myanmarissa. Hän sanoi että muuttuminen on uskomattoman nopeaa. Samaa sanoivat monet paikalliset joiden kanssa juttelimme. Myanmariin kannattaa tulla nyt. 



Temppeleissä on joka viikonpäivälle oma pyhä paikka. Valitset vain paikan minä päivänä olet syntynyt ja valelet pyhää vettä, toiveesi toteutuvat.


Meillä jo matkaväsymys ja koti-ikävä painavat. Tähän maahan olisi pitänyt tulla reissun alkuvaiheessa. Luultavasti hehkuttaisin itku silmässä ihania ihmisiä ja konstailematonta elämänmenoa. Koska missään ei ole niin ihania ihmisiä kuin Myanmarissa. Nyt ei millään jaksa. Matkustaminen ja oleminen Myanmarissa on hankalampaa kuin edellisissä maissa. Hygieniataso tai ruoka, maha on ollut kuralla melkein koko ajan. Hyvää ruoka kyllä on. Tiet ja autot ovat huonossa kunnossa, matkat vievät tuhottomasti aikaa. Ja rahan kanssa pitää taikinoida. Kaikki valuutta pitää tuoda mukana, sileinä dollareina (vaihtavat jo eurojakin). Pankkiautomaatteja ei ole. Rahanvaihdon kanssa pitää olla tarkka ja varovainen. Saimme hyvan vinkin; Yangoonissa, Pansodan streetilla on (luultavasti yksityinen) MOB pankki, joka vaihtaa valuuttaa luotettavasti ja hyvään kurssiin. Ikina ei kannata vaihtaa kadulla, vaikka lupaisivat mitä, huijaavat armasti. Matkatoimistoja, pesuloita, kirjoja ja postikortteja on joissakin paikoin hankala löytää. Yangonin karttaan oli merkitty kaksi postitoimistoa, emme löytäneet kumpaakaan. Hintataso on yllättävän korkea. Kaksi vuotta vanha Lonely Planet on auttamatta vanha. Muutoksia, muutoksia.







Naiset värjäävät kasvonsa valkoisiksi näyttääkseen kauniilta.


Myanmar on saanut uuden hallituksen 10 kk sitten. Osa ihmisistä on varovaisen optimistisia, osa katsoo ja odottaa. Toiveet on aiemmin lyöty lyttyyn niin monta kertaa. Kalawissa majatalon pitäjä sanoi, ettei mikään muutu. ”Meidän täytyy kärsiä tässä elämässä, on vain rukoiltava ja annettava almuja temppelille, vain siten saa paremman elämän ja oikeuden syntyä ihmisenä seuraavalla kerralla”. Thaimaassa on ollut 5milj. laitonta myanmarilaista siirtolaista, 2 milj. on palannut toiveikkaina takaisin muutaman viime kuukauden aikana. Laiton rajanylitys ei ole enää niin vaarallista kuin ennen. Tämä tieto perustuu paikallisen, Phuketissa räätäliliikettä pitävän bisnesmiehen puheisiin. Hauska mies, puhui suomea, kehui Phuketia maailman parhaaksi paikaksi, jonka kaupoissa on ”Anttilan hinta!” Poliittisia vankeja on vapautettu. Joissain lehdissä sallitaan jopa pikku kritiikki hallitusta kohtaan. Oppositiojohtajan kuvia on avoimesti kaduilla myynnissä, 6kk sitten kukaan ei voinut sitä kuvitellakaan. Ehkä vallanpitäjät ovat tajunneet, että maan on viimein käännettävä mopo kohti demokratiaa.










Maassa on miljonäärejä ja kasvava hyvinvoiva keskiluokka, päätellen siitä, mitä hotellihintoja pystyvät lomakeskuksissa maksamaan. Suurimmalla osalla kansaa on vielä pitkä matka päästä rahoihin käsiksi. Vaellusoppaamme Dodu kertoi paljon juttuja, mm. miten korruptio rehottaa. Poliisi rahastaa teillä liikkujia häpeilemättä, opettajat vaativat vanhemmilta rahaa, että antavat lapsille kunnollista opetusta koulutuntien jälkeen. Kouluissa opetus on heikkotasoista. Virkamiehet pistävät rahoja omaan taskuunsa joka välissä. Siinä on uudella hallituksella miettimistä.











Kylissä elämänmeno menee vielä vanhojen perinteiden mukaan. Vaatteet ja vehkeet ovat samat kuin vuosikymmenet ja –sadat sitten. Näimme pätkän vanhaa mustavalkoelokuvaa, ei mitään eroa tähän päivään. Vaimo otetaan samasta kylästä. Nuorin poika jää asumaan vanhempiensa luo ja hänen etenkin pitäisi löytää hyvä vaimo, kun miniän vastuulla on huolehtia appivanhemmista ja huushollityöstä. Vanhemmat järjestävät avioliiton. Sulhasen perhe tuo morsianehdokkaalle lahjoja ja jos ne hyväksytään, naimisiin mennään. Joskus nuoripari karkaa, ja vihityttää itsensä matkalla. Vanhempien on se silloin hyväksyttävä ja pidettävä hääjuhlat. Koko kylä tulee mukaan, mitään pappeja ei tarvita. Lapsia syntyy ja kuolee, kätilö pitää kirjaa, valtakunnallisia virallisia rekisterejä ei kylissä tunneta.



Kaupungeissa asiat ovat toisin. Kaikki nuoret eivät enää pukeudu saronkiin, farkkuja, shortseja ja minihameita näkee. Nuoret seurustelevat, hengailevat ja ottavat puolison miten haluavat. Kotona kuitenkin asutaan siihen saakka kunnes mennään naimisiin. Susipareja ei hyväksytä.  Yangonilaiset nuoret ihmettelivät miksi Suomessa nuoret muuttavat pois kotoa niin aikaisin. 

Parasta Myanmarissa ovat ihanat ihmiset; hymyileviä, auttavaisia, ystävällisiä, avoimia. Ja viela onnellisia siita, etta turisteja tulee maahan. Turistiennätys on viime vuodelta, 800 000 matkailijaa. Tänä vuonna odotetaan että miljoona menee rikki, (vähemmän kuin Kuusamossa). Joten turisti on täällä vielä suhteellisen harvinainen näky ja meitä palvellaan kuin kuninkaallisia. Ovet juostaan avaamaan, laukut kannetaan, useissa paikoissa hotellihenkilökunta pysähtyy ja kumartaa ohi kulkiessa. Joskus on tuntunut, että menee jo liian pitkälle ja ihan nolottaa. Lentokentän vessassa vessatyöntekijä juoksi edellä pyyhkimään istuimen rengasta ja oli toimituksen jälkeen käsipaperin kanssa oven takana odottamassa. Pikkukuppilassa omistajapariskunta tuli löyhyttelemään viuhkalla meita limsaa juovia hikisiä turisteja. Ja kun turisti syö, yleensä lähistöllä on porukkaa ihmettelemässä.

Nyt tätä juttua tehdessä ja valokuvia katsellessa tulee kyynel silmään, ihana Myanmarin maa.

Taukopaikka vaelluksella, perhe toivotti meidät tervetulleiksi ja tarjosi paikallisia herkkuja.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti