perjantai 28. lokakuuta 2011

Burma, Yangon (ent. Rangoon), ja Kalaw

Simo kirjoittaa:

Pimeitä katuja, joille heikkotehoiset katulamput laskevat vähäistä valoaan.  Reikäistä katukiveystä,  roskakasoja ja roinaa.  Ihmisiä askareissaan siellä täällä.  Aina välillä autovanhus rämistelee puolivaloilla ohi.  Ja ollaan sentään puolen kilometrin päässä viisimiljoonaisen Yangonin keskusympyrästä. Toikkaroimme rinkkoinemme ja reppuinemme etsien hotellia. Karttaa ei näe lukea eikä kaduilla ole kylttejä. Ollaan tultu taas eri maailmaan.
Kysyvä ei tieltä eksy ja lopulta kaikki järjestyy. Päivänvalossa kaikki näyttää vielä surkeammalta. Brittihallinnon aikaiset rakennukset eivät ole kokeneet ylläpitoa sitten siirtomaa-ajan. Paikallisbussit ovat jostain 60-luvulta, pääosa autoista 70-luvulta. Keskustankin kadut ovat kuin keskenjäänyt tietyömaa.
Iso osa kurjuudesta selittyy melkein 50 vuotta kestäneellä diktatuurilla. Osasyy on hallinnon välinpitämättömyys kansaansa kohtaan ja toisekseen muu maailma on eristänyt Myanmarin painostaakseen maata kohti demokratiaa. Niin paitsi tietysti sortajien suojelija Kiina, jonka kanssa maalla on läheiset suhteet.

Aamuinen näkymä hotellin ikkunasta.







Nakyma hotellin ovelta.

Mainoksen paikka on mietitty huolella.

Poliisikin voisi sakottaa itse itseään. Nahtiin myohemmin toki parempiakin.

Vietimme Yangonissa muutaman päivän nuuhkien uuden maan tuulia. Kaikki ei ollutkaan niin surkeaa kuin alussa näytti.  Vilkkaimmilla kaduilla oli nimikyltit ja illallakin kohtuu hyvä valaistus, arvokkaimmista rakennuksista muutama oli restauroitu ja osaa kunnostettiin parhaillaan. Täysin uusiakin taloja oli rakenteilla. Ja ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita.





Pilvenpiirtäjiäkin rakennettiin. Tosin sopusoinnusta voi olla montaa mieltä.

Yangonin pääkatu. Taustalla keskusympyrä.

Rahanvaihto tapahtuu mustan pörssin kautta. Lentokentän virallinen kurssi on vain puolet kaduilla noteeratusta kurssista. Tosin dollarin arvo on laskenut vuosia vallinneesta n. 1000 kyatista 800 kyatiin. Me vaihdoimme omamme Bogyoken torilla, joka on suosituin ja luotettavin paikka siihen hommaan.
Oman mausteensa matkailuun täällä tuo kirjainjärjestelmä. Kirjaimet ovat jotain vinkuintiaa ja numerot samaa perua. Englantia löytyy turistien suosimilta alueilta reilummin, muualla tosi vähän.  Ja kun ihmiset eivät ymmärrä meidän tekstejä, on aina paras pyytää joku osaava kirjoittamaan esim. taksiosoite vinkuintiaksi. Muuten mennään mihin sattuu.
Toinen lisämauste on hallitukselle menevien dollareiden minimoiminen. Lento- ja junamatkat ovat hallituksen leipää, joten matkaamme busseilla. Keskushotellit ovat juntan hallinnassa, joten majoitumme pienissä hotelleissa ja guesthouseissa.  Museot jäävät käymättä ja osa muistakin kohteista jätetään hallituksen pääsymaksun takia väliin.  Hallitus ottaa silti kaikista ostoksista ja majoituksista 12 % veron jolle emme voi mitään.

Ja rahaa on.

Sekä miehet että naiset käyttävät pitkää hametta.



Mehubaari

Kansan sankarit. Aung San Suu Kyi ja isänsä Aung San, joka surmattiin kilpailevan puolueen toimesta vuonna 1947 juuri valtaannousun kynnyksellä.

Verkkarimuotinäytös

Burmalainen puhelinkoppi. Näitä oli vähän joka kulmalla.

Tosin kuulimme nuorilta englanninkurssilaisilta, joiden kanssa juttelimme pitkän rupeaman, että asiat ovat muuttumassa. Ja mikä ihmeellistä, parempaan suuntaan. Muutaman kuukauden ikäinen hallitus on alkanut  vapauttaa poliittisia vankeja ja Aung San Suu Kyi saa kierrellä maakunnissa.

Shwedagon Paya. Burmalaisten pyhin temppelialue löytyy Yangonista, noin kaksi kilometriä keskustasta pohjoiseen. Pääkupoli nousee 100 metrin korkeuteen.  Ensimmäinen versio on rakennettu 600 – 1000 luvulla,  ja lukuisten maanjäristysten jälkeen se on aina pystytetty uudelleen. Siinä sanotaan olevan kultaa 60 tonnia. Yläosat on päällystetty kultalevyillä ja alemmat kultalehdillä. Huipulla kiiltelee  5451 timanttia ja 1383 muuta jalokiveä. Ylimpänä komeilee 76 karaatin timantti. Pimeän tullen nuoriso näytti meille jalansijat, joihin tuo suurin timantti loisti eri väreillä

Koko alue on hehtaarien laajuinen sokkelikko temppeleineen ja buddhapatsaineen.





Porukka koolle.

Buddhapatsas puhdasta kultaa on siirretty johonkin parempaan talteen, mutta television kautta siihenkin pääsee lähempään yhteyteen.


Yangonista lähdimme yöbussilla pohjoiseen kohti Kalawin pikkukaupunkia, joka rakennettiin aikoinaan brittihallinnon virkamiehille lomanviettopaikaksi. Se on toista kilometriä merenpinnan yläpuolella, joten täällä on siedettävämpi lämpötila kuin alavalla suistoalueella. Paikka on tullut suosituksi vaellusalueena, josta tehdään retkiä ympäröivien vuoristoheimojen kyliin.
Vietimme Kalawissa pari päivää. Ohessa kuvasatoa:

Yangonin linja-autokaupunki. Koska kansalla ei ole autoja ja skootterit on kielletty Yangonissa, kaikki kulkevat linja-autoilla. Alue on kymmenien hehtaarien laajuinen ja onnikoita on varmaan tuhat. Pitkanmatkan bussit olivat aika uusia ja ilmastoituja.














Tasan ei kay onnen lahjat. Kadun toisella puolella seisoi tama kuormuri valmiina starttiin ,

ja toisella puolella uutuuttaan kiiltava, kiinalainen juhta.

Tuunattu peli.

Huomaa joustoistuin polkupyoran sisarenkaista.


Naita nakyi myos, uusia kiinalaisia Tiger-pirsseja.


Kuivattua kalaa. Haju oli aika roisi.


Ostakee ostakee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti