Mandalay, Nay Pyi Taw ja Chaung Tha Beach

Annaliisa kirjoittaa:

Vuoden aikana on tullut tehtyä monta yöbussimatkaa, nyt loppuajasta on tuntunut, ettei millään jaksaisi. Matka Inle- järveltä Myanmarin keskiosaan, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Mandalayhin kesti 12h. Meillä oli bussiasemalla treffit nuoren turistipojan kanssa, joka näytti vielä rähjäisemmältä kuin me pitkän automatkan jälkeen. Toimme onnelliselle reissaajalle edelliseen paikkaan unohtamansa kengät. Kaveri jatkoi vielä samana päivänä bussilla eteenpäin.

  

Myanmarin bussiasemat ovat elämyksiä

  

Ja torit varsinkin.

 

Täynnä elämää, ääniä, tuoksuja, värejä.



Mandalay on kuuma ja meluisa kaupunki. Kiipesimme  päänähtävyyden, Mandalayn kukkulan loputtomat portaat ylös asti. Tuli nähtyä taas muutama temppeli ja Buddhan kuva. Palatsin jätimme väliin, kun ei huvittanut maksaa pääsymaksua hallituksen taskuihin. Kiersimme vielä kiltisti Lonely Planetin suositteleman kävelyreitin kaupungin kaduilla. Siihen loppuikin sitten innostus. Kaupunkien ja temppeleiden tallaaminen saa riittää. Unohdimme surutta seuraavaksi suunnitellun kohteemme, Baganin historiallisen temppelikaupungin. Epäilemättä Myanmarin kävijöiden must- paikka, mutta kun ei kiitos enää!

Mandalayn palatsialuetta

ja loputonta vallihautaa.

Mandalay Hill temppelialueen portinvartijat

Temppeleiden välissä ihmiset asuivat,

 

tekivät kauppaa,



rukoilivat.

ja katsoivat muutamalla taalalla tulevaisuuteen.

Maan nykyinen pääkaupunki oli kuitenkin pakko käydä ihan uteliaisuutta vilkaisemassa, kun kuulimme että sinne turistitkin jo pääsevät. Nay Pyi Taw on ehdottomasti koko Kaakkois-Aasian kiertueemme kummallisin paikka. Sotilashallitus päätti v.2005, että Yangoon ei enää olekaan pääkaupunki ja rakensi tyhjästä keskelle ei mitään uuden.  Taustalla luultavasti pelko vallankumousyrityksistä ja miehittäjistä. ”Kuninkaallinen kaupunki” Nay Pyi Taw  rakennettiin  mahdollisimman vaikeaksi valloittaa. Yksi yö kaupungissa riitti, muutama tuntikin olisi ollut tarpeeksi, mutta hotelli oli niin ihana. Oli mukava kerrankin nauttia luksuksesta.

Pääkaupungin tiet ovat leveitä ja tyhjiä.

Komeimmat rakennukset jäivät kuvaamatta, kun mopokuskit ajoivat vääriä reittejä.

Kaupungin eri osat on rakennettu kauas toisistaan.

Kauppa-alue ja bussiasema. Ensimmäisessä liikkeessä yrittivät väittää, että turistien on maksettava bussilipusta tuplahinta. Toisessa sentään myytiin lippu ihan oikeaan hintaan.

Hotellissa oli yli sata huonetta, henkilökuntaa kuin pipoa ja muutama asiakas. Yhdestä respan tytöstä tuli Facebook kaveri.

Huoneemme toisessa kerroksessa

Täällä ei turistin tartte kävellä.

Huoneen hinta 70 USD, saimme sen viiteenkymppiin.

Köyhä turisti kantaa evästä kaupasta



toinen yrittää sinä aikana näyttää rikkaalta.



Aamupalapöytä ei ollut ollenkaan hassumpi.

Sitten piti päästä taas rannalle, mutta Myanmarissa se ei tapahdu tuosta vaan. Tiet ovat huonossa kunnossa ja itseämme säästääksemme olimme pari yötä välissä Yangoonissa, nyt Beautylands 2 hotellissa (voi suositella).

Myanmarissa on useampiakin rantoja, me ostimme bussiliput Chaungtha Beachille. Lähtö hotellilta 04 aamulla, bussin lähtöaika 06, mutta ei haittaa. Matkaa vain 6h ja rannalle pääsee hyvissä ajoin. Pitkästä aikaa bussissa oli muitakin turisteja ja kaikki sujui oikein hyvin taukopaikalle asti. Sitten ei liikuttukaan mihinkään. Autoa korjattiin 6h. Onneksi oli juttuseuraa mukavasta ranskalais-saksalaispariskunnasta.

Tien varren näkymiä.

Poliisi rahasti autoa matkan aikana useaan kertaan. Myös turistien passit tarkastettiin pari kertaa.

Sokerimehun tekoa.

Eläviä lintuja täällä ei paljon nähtykään.

Ei käynyt poikia kateeksi. hikistä hommaa ja bussilastillinen matkustajia odottamassa.

Perillä olimme vasta pimeällä, turistit niin näännyksissä, että jäimme kaikki ensimmäiseen hotelliin minkä eteen bussi pysähtyi. Ihan hyvä valinta Shwe Hin Tha hotelli kyllä oli. Jaksoimme olla Chaungthalla viisi yötä, ranta oli ihan hyvä ja pikku kylä ihan mukava. Mutta jotenkin rauhalliset pikkupaikat alkoivat jo tuntua riittävän, olemme saaneet nauttia niistä jo tarpeeksi.

Hotellimme ranta

Kyläläiset keräsivät rahaa luostarille hirveällä metelillä.

Homma ei sovi heikkohermoisille.

Pieni rantabaari.

Uusia hotelleja rakennetaan. Hintataso yllättävän korkea. Me maksoimme huoneesta tuulettimella 19 USD, ilmastoidun huoneen olisi saanut 35USD:lla. aamupala kyllä sisältyi hintaan.

Sain rantakävelyllä mukaani kaksi suloista ja innokasta simpukan kerääjää.

Ruoka oli hyvää, mutta jostakin syystä maha vaan ei tykännyt :-(

Matka Yangooniin oli vielä kamalampi kuin tulo. Bussi oli ensin melkein kaksi tuntia myöhässä. Matkaa tehtiin kuoppaisella tiellä pätkä kerrallaan, ilmastointi ei pelannut, rengas puhkesi kaksi kertaa, autoa korjattiin muuten vaan kerran ja joka välissä jarruja jäähdytettiin vesiletkulla. Silloin tuntui, että nyt tämä helvetti saa riittää!

Shoppailimme tuliaisia Yangoonissa yhden päivän. Ostimme myös lentoliput Bangkokiin. Myanmarilaisten ystävällisyys on ihmeellistä. Ensimmäisessä matkatoimistossa tyttö sanoi, että menkää tuohon viereiseen toimistoon, kun sieltä saa halvemmat liput. Kadulla paikallinen herra tuli neuvomaan, kun tutkimme karttaa. Hän tuntui puhuvan sydämestään, kun sanoi myanmarilaisten olevan onnellisia siitä, että maahan tulee turisteja. Pitkä eristyneisyys on loppumassa. Myös hän puhui siitä, että asiat ovat menossa muutenkin parempaan suuntaan. Odotukset ovat korkealla.

Loppuun vielä muutama kuva Yangoonin kaduilta:

Ilmastointia korjataan.

Herkullisen näköisiä heinäsirkkoja, mutta ei tullut maistettua.