Koh Chang

Simo kirjoittaa:

Aloitimme reissumme Koh Changin saarelta ja päätämme sen Koh Changille. Näitä Changeja on Thaimaassa kaksi. Toinen pieni ja maineeton, edullinen ja idyllinen. Tämä toinen taas suuri ja tunnettu, kallis ja matkailuun valjastettu. Eteläisen Thaimaan saarilla on monsuuni päällä, täällä lähellä Kambodzan rajaa maan kuivimmalla alueella, ei sateista ole tietoakaan.

Reppureissaajien aikoinaan hallitsema saari on kasvanut bambumajoista hotelleiksi ja kylpylöiksi, ja ns. tavalliset turistit ovat saaren enemmistöä. Toki edullista majoitusta vielä löytyy, mutta se on vetäytynyt kivikkorannoille ja loitommas parhaista biitseistä. Mekin valitsimme ensimmäiseksi majapaikaksi kohtuu edullisen Sinisen Laguunin, jossa mökit on rakennettu puolittain veden päälle. Aamusella vaihdoimme nimen Harmaaksi Laguuniksi. Matala, harmaavetinen poukama, jossa pilkotti autonrengasta ja muovisäkkiä. Paikka vaihtui saaren pisimmälle rannalle, White Sand Beachille, jossa teimme kolmen viikon diilin mukavaan pikku hotelliin 18€ yö.

Harmaa Laguuni, keskellä näkyvä täplä on autonrengas.



Seuraava majapaikka, Banthai, näytti jo paljon mukavammalta.



Hotellimme edusta. Hiekkaranta alkoi tästä, tosin kapeana, mutta vähän matkan päässä jo kunnon biitsinä.

Saari itsessään on kaunis, vuoristoinen, suojeltua trooppista metsää kasvava matkailulle pyhitetty alue. Rantatiellä riittää vilskettä ja vipinää ja putiikkeja vieri vieressä. Rannat taas ovat rauhallisia, sillä täältä puuttuvat ”vesiurheilut” kuten vesiskootterit, bananaboatit, varjoliidot ym. turistirantojen yleiset aktiviteetit.

White Sand Beach

Samoja seutuja mereltä päin.

Meidän vakipaikka puun alla.

Toisessa päässä oli rauhallista.

Ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.



Loi Krathong- juhlan suitsukkein ja kukin koristeltuja puuveneitä laskettiin mereen lepyttämään joen jumalia.



Laivaretkiä järjestetään monenmoisia ja itsekin innostuin viimein lähtemään koko päivän kestävälle kalastusretkelle. Kuvissa komeita kaloja ja monenlaisia. Tinkasin vielä esittelijältä, onko kalastus vetouistelua, virvelöintiä vaiko mitä. Virvelöintiä. Selvän teki. Aluksella virvelit odottivat innokkaita kalastajia mutta mutta. Homma oli taas sitä haistavitun pohjaongintaa saaliina 10-20 senttisiä kaloja. Kamerastakin pimeni muistikortti, muttei harmittanut kyllä yhtään. Aluksen kambodzalainen miehistö kertoi heidän maansa puolelta saatavan peräti useampikiloisia kaloja. Jaaha. Onneksi aluksella myytiin kaljaa ja päivä kului yhden sveitsiläispariskunnan kanssa rattoisasti ongiskellen. Mies oli innokas harjuksenkalastaja ja sai kutsun Pohjois-Suomeen harrinpyyntiin.

Nämä loppuajat otimme lunkisti. Päivät rannalla ja illat syömässä. Nuorin tyttäremme tuli hakemaan meitä pois täältä. Vietti samalla toista viikkoa lomaa kanssamme. Saapumispäivänä ihmiset arvelivat, jotta pikkubussi Bangkokista olisi täällä kohta puolenpäivän jälkeen. Olihan pitkä iltapäivä.  Auto tuli lopulta neljän maissa. Jälleennäkeminen sitäkin riemukkaampi. Taksikuski yritti halausten ja kyynelten välistä tingata saarimatkan taksaa, onnistuen lopulta. Loppupäivä menikin naureskellessa ja hymyillessä.



Salli tuli!



Naisväki

Salli käsittelyssä.

Tehtiin yksi veneretki pikkusaareen.

Samalla reissulla vielä viimeiset snorklaukset.

Aasialaisten uimataito taitaa olla olematon, koska kukaan ei uskaltaudu snorklaamaan edes matalaan veteen ilman liivejä.

Seurakoiria

Viimeinen viikko saarella meni samaa rataa edellisten kanssa ja nyt lähdetään kohti Bangkokia ja shoppailujen jälkeen hivuttautumaan kotia kohti!