Bali, Kuta ja Juhannus

Balista ei oikein tiedä mitä sanoisi. Aikaisemmin kun tuli haaveiltua paratiisirannoista, Balikin tuli mieleen. Mielikuva oli erilaisesta, eksoottista kulttuuria tursuavasta ihmemaasta. Se pätkä maaseutua, minkä tullessa bussin ikkunasta näimme, oli ihmeellisen kaunista. Ihan harkitusti halusimme kuitenkin asettua Juhannukseksi vilkkaaseen turistipaikkaan, lähelle rantaa. Välillä on terveellistä olla ihmisten joukossa. Ensimmäinen majapaikka, Three Brothers Inn oli ihana... mutta meille liian kallis (33USD) olla kauemmin kuin yksi yö. 

Huoneen sisäänkäynti. Aamupala kuului hintaan, mutta wifin käyttö yli euron tunti.

Huone oli iso, ja...

kylppäri valtava.

Puutarhan portinvartija.

Hotellin puutarhaa.

Vaihdoimme halvempaan Adus Beach Inn nimiseen hotelliin, eikä sekään hassumpi ole. Parempi aamupala ja ilmainen wifi kaupanpäälle.

Adus Inn

Ei nyt oikein kehtaa haukkumaankaan alkaa, kun tänne kerran on päässyt, mutta Balin Kuta on varsinainen BiliBalipaikka. Ei tietoakaan rauhasta eikä paljon eksotiikastakaan.  Vaateputiikkien ja ravintoloiden lisäksi joka nurkassa surffifirmoja ja tatuointiliikkeitä. Hirveä turistirysä, täynnä lihavia australialaisia. Meteli ja ruuhkat varsinkin iltaisin järjettömiä. Tapasimme lounaspaikassa sveitsiläisen herran, joka on asunut Balilla viimeiset  9  vuotta paikallisen vaimonsa kanssa. Herra oli (muutaman Bintangoluen voimalla) kiihkeän vihainen ausseille, jotka nostavat hintoja maksamalla aina mitä myyjä ilkeää pyytää. Ja totta on, että jos mekon lähtöhinta on 200 000 IDR (=n.16euroa) niin melko kivuttomalla tinkaamisella hinnan saa pudotettua 50 000 rupiaan. Nimittäin se ihana puoli Balissa on, että täältä viimein löytyi mekkoja, sopivan kokoisia ja sieviä. Ostin heti kolme. Eikä tämä ole kallis paikka, kun muistaa AINA tingata hinnat ainakin neljännekseen, pätee vaatteista rantatuoleihin. Tänään, viimeisenä Balipäivänä, rantatuolivahti sanoi silmää räpäyttämättä kahdelle tuolille hinnaksi 200 000 rupiaa. Enemmän kuin hotellihuone! Olimme aiemmin maksaneet eri paikoissa 20 000-40 000. Pian meitä vastaan juoksi mies, joka tarjosi tuoleja 20 000 rupialla. Silloin ei enää muistanut tingata.

Kutan keskustaa

ja liikenneruuhkia.

Sitten ollaan ihmeissään, kun tulee toinen vielä isompi vastaan.

Balin liikennebolliiseja.

Vuoden 2002 terrori-iskussa kuolleiden muistomerkki.

Kuta on monenlaisten bilettäjien paikka.

Missään ei näkynyt ilmoituksia perinteisemmistä balilaisista tansseista.

Kaikki ei mene aina ihan putkeen. Söin yhtenä päivänä kaikessa rauhassa nuudelia rantalounaaksi, kun lohkesi puolet (paikatusta) poskihampaasta irti. Ankara v...tus! Olin varma, että nyt tuli kallis reissu, jos nyt hammaslääkäri löytyy. Surffikoulun ukkeli neuvoi hammasklinikan ja antoi vielä hyviä neuvoja. Jos Balilla käyttää taksia, ei kannata sanoa olevansa menossa esim. hammaslääkäriin. Pitää sanoa vain osoite tai jokin vieressä oleva paikka. Muuten taksisuhari ottaa kunnian itselleen siitä, että tuo turistin paikalle ja lääkäri veloittaa reilusti ekstrahintaa. Taksisuhari saa hyvät provisiot. Hammasklinikka löytyi ja häkellyttävän nuoren näköinen mieshammaslääkäri teki kätevästi hampaasta paremman kuin ennen. Palvelu oli ystävällistä ja ammattitaitoista ja koko homma maksoi n.20 euroa. Helpotus! (Dental Clinic Jalan Raya Tubanilla, ison poliisiaseman vieressä).

Seuraavana päivänä Simo juoksi rannalla johonkin terävään, ja jalkapohjaan tuli likainen haava. Taas lääkäriin, haavan putsaus ja samalla entisen jo parantumassa olevan haavan tsekkaus. Lääkärissäkäynti turistikadulla kesti 5 minuuttia ja maksoi 500 000 IDR eli yli 40 euroa.


Balilaiset ihmiset ovat aurinkoisia ja ystävällisiä. Ja 4 km pitkä leveä hiekkaranta on hieno. Aallot tosin surffareille sopivia, uimareille liian isoja. Polvivesissä uskaltaa käydä kastautumassa. Meille on sattunut kuulema tavallista viileämmät säät. Täällä on tuullut  kovaa ja aurinko on häämöttänyt usein pilvien takana. Vaikka lämpötila 0n lähellä +30, on tuntunut välillä pikkuisen viluisalta. Sattui vielä tietenkin sadepäivä, kun Simo oli varannut paikan surffikouluun. Kahden tunnin viileässä vedessä pulikoinnin jälkeen mies oli vähän kylmissään. Mutta hyvin oli pysynyt laudalla pystyssä, ensikertalainen.

 

Väki odottelemassa auringonlaskua.

Hengenpelastajat olivat jo vähän hermona auringon laskiessa, kun kaikki eivät malttaneet tulla pois aalloista.

 

Simo jaksaa tutkia ahkerasti matkaoppaita ja nettiä. Reissun jatkoa pitää suunnitella pitkin matkaa, kun niin monta asiaa pitää ottaa huomioon. Ihan alkumetreillä oli jo ajatus, että Indonesiassa asetutaan jonnekin mukavaan paikkaan pidemmäksi aikaa. Balin Kuta se ei ainakaan ole. Maa on valtavan suuri, välimatkat pitkiä ja vievät aikaa. Kaikkea ei ehdi. Vajaan kuukauden kuluttua pitää osua paikkaan mistä löytyy Immigration office, että voimme hakea viisumille jatkoa. Nyt suunnitelmana on lähteä huomenna keskiviikkona Gilin saarille. Niiden ainoaksi huonoksi puoleksi sanotaan, että sieltä ei millään haluaisi lähteä pois. Jospa sieltä tai lähisaarilta löytyy paikka mihin asettua muutamaksi viikoksi. Sen jälkeen palaamme Balille, Ubudin kulttuurikylään. Mielikuvaa Balista ei voi jättää Kutan varaan. Ubudista pitäisi löytyä jotain enemmän Balin omaperäisestä hindulaisuudesta ja muusta ainutlaatuisesta kulttuurista. Uskonto on osa arkipäivää. Useiden hindulaisuuteen kuuluvien jumalien ohella balilaiset uskovat menninkäisiin, henkiin, piruihin ja muihin henkimaailman olentoihin. Ostin divarista taskupokkarin ja olin ilmeisesti päivän ensimmäinen asiakas. Iloinen miesmyyjä kiitteli kovasti ja hiveli antamillani seteleillä kirjahyllyjään, kertoi sen tuovan onnea.

Balilaiset jättävät joka aamu uhrinsa hengille.

Näitä näkee joka puolella; jalkakäytävillä, katujen risteyksissä, kotien ja kauppojen edustoilla, rannalla.

Lopuksi pakollinen Juhannuksen pösötyskuva Adus Inn:n puutarhassa.