Indonesia; Lake Toba 9.-16.6.

Annaliisa kirjoittaa:

Lensimme Kuala Lumpurista vajaan tunnin matkan Sumatralle Indonesiaan Medaniin. Kaupunki ei vedä turisteja paljon muuten kuin läpikulkupaikkana. Ihmiset olivat kyllä erittäin avuliaita ja ystävällisiä, esim. baarinmyyjä juoksi lähipuodista minulle hyttysmyrkkyä, kun huomasi että raavin jalkojani. Kuitenkin yksi yö riitti. Aamuvarhaisella rinkka selkään ja tien varteen odottelemaan kyytiä eteenpäin. 

Medanin kaduilla pitää varoa askeliaan.

Reissun pienin vessa.

Lähtöhässäkkää bussiasemalla.

Bussimatka Parapatiin kesti n.4h, maksoi 22 000 IDR eli vajaat kaksi euroa! Bussi vei perillä laiturin kulmille, jossa vastaan käveli paikallinen häsläri käsi ojossa ja sanoi ”Päivää Simo, mitä kuuluu”. Suomeksi. Näin se viidakkorumpu toimii entisessä ihmissyöjien maassa. 

Torielämää Parapatissa

Laivat valmiina lähtöön.

Vielä paremmat naurut saimme lautalla, jossa joukko nuoria miehiä kauppasi meille iloisesti majapaikkoja. Yksi heistä innostui tosissaan, kun kuuli että olemme suomalaisia. ”Meillä on hyvää ruokaa. Muikkua ja haukia ja kylymää kalijaa!” Kysyi vielä tiedämmekö Oulun yliopiston ja lopuksi lausui viisaan totuuden: ”mitään ei saa jos ei koskaan yritä!” Kaikki selvällä suomenkielellä.

Lake Toban maisemia.

 

Perillä majapaikassa

Lake Toba on Kaakkois-Aasian suurin järvi, joka muodostui, kun paikalla purkautui valtava tulivuori n.100 000v sitten. Järvi on siis oikeasti kraateri, pituutta lähes 100km, leveyttä 31km, syvin kohta 525m. Muutama kymmenentuhatta vuotta myöhemmin vuori purkautui uudelleen ja jätti 640 neliökilometrin kokoisen Samosirinsaaren keskelle järveä. Meidän päivinämme saari on ollut vuosikymmeniä erittäin suosittu turistipaikka, nyt kylläkin hiipumassa. Saaren kylät ovat täynnä tyhjiä hotelleja ja ravintoloita. Muutamaan paikkaan riittää porukkaa, mutta ei loputtomiin  matkamuistokojuihin. Kojuissa myydään Lake Toba t-paitoja, mekkoja, riipuksia ja puisia kaiverruksia. Muutamassa myös magicmushroomeja, jotka ovat saarella ihan laillista tavaraa. 

Tuk Tukin kylänraittia.

Saarelta löytyy monenlaista asumusta.

Pyykkipäivä

 

Me majailimme viikon verran Tuk Tukin-kylässä, Carolina cottagessa. Vastaan tuli jnk verran länsituristeja; mm. vanhoja hyviä aikoja muisteleva hippipariskunta, pari muuta vanhaa rastatukkaa ja jokunen nuorempi sekä yksi tuntikausia riitelevä suomalaispariskunta. 

Carolina cottages

Cottaget rakennettu perinteiseen Bataktyyliin. Hinta n. 8euroa/yö.

Hotellin pojat tiputtelivat mangoja puista myös turistien maisteltavaksi.

 

Tämän lähemmäs kalasaalista ei tainnut kukaan päästä.

Kotikissat tykkää Kitekatista.

Herranelämää!

Madventures taisi käydä täällä ensimmäisellä tuotantokaudella. Tapasimme paikallisen nuorenmiehen joka kertoi reissanneensa ja viettäneensä iltoja yhdessä Rikun ja Tunnan kanssa. Saari sopii suomalaisille hyvin, jos tulee suoraan tänne ja jättää lämpimämmät paikat väliin. Ilma on läpivuoden sama, n.+25 ja vesi aina +24. Meillä oli vähän kylmä. Illalla piti laittaa villatakkia päälle, kun meni alle +20 asteen. 

 

 

Myös tutumpia kukkia löytyi.

 

Kalanviljelyaltaita, kunhan nyt eivät rehevöittäisi koko järveä ennenpitkää.

Saari on kaunis ja rauhallinen. Maaperä on erittäin rehevää. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset lähetyssaarnaajat ovat aikoinaan ahkeroineet täällä lujasti. Kaikki eivät joutuneet pataan, sillä asukkaat ovat kristinuskoisia. Alkoholia saa joka paikasta, mutta villejä iltamenoja kaipaava pettyy. Me ostimme synttäreitteni kunniaksi pienen pullon paikallista viskiä, ihan kamalaa tärpättiä. Bintang-olut on ihan kelvollista. Ruoka on hyvää, hyvin paljon samaa kuin naapurimaissa. Hinnat kahden hengen ateriasta juomineen n. 80 000-100 000 IDR eli n. 6,5-8 euroa.

Minä kävin kauneushoitolassa vanhenemista juhlistamassa. Kasvohoito ja hiustenpesu oli ihanan rentouttava kokemus, tosin erilainen kuin kotona. Hoitopöytä kärrättiin keskelle putiikkia, jonka koko etuseinä oli tavanmukaisesti avoimena kylätielle. Siinä naamio kasvoilla maatessa sai samalla kuunnella lasten pihaleikkejä ja ohikulkijoiden jutustelua. Kaksi naista ja yksi 3v. pikkupoika hääräsi ympärillä, 2h:n hoito maksoi 85 000 IDR eli n.7euroa.

Vierailimme vanhalla käräjäpaikalla.

Täällä on ennen luettu julmia tuomiota...

ei muuta kuin chiliä ja valkosipulia pintaan ja...

pataan!

Rumpujen soidessa.

Lopuksi kuvakokemuksia ja vastaantulijoita kävely-, mopoilu- ja pyöräilyretkiltä. Varsinkin kävelyreissut etenivät verkkaisesti, kun kaikki vastaantulijat piti tervehtiä ja osa jututtaa. Saarella oli tunne kuin olisi tehnyt aikamatkan menneisyyteen. Lapsilla ei näkynyt muovileluja, touhusivat itsetehtyjen härveleiden kanssa tai juoksivat ja leikkivät muuten. Pelloilla kuokittiin käsivoimin ja meno oli leppoisaa.

Täällä ei voi olla hymyilemättä ja vilkuttamatta kättä.

Koululaisporukka halusi meiltä nimikirjoitukset ja jututtivat pitkään.

Väsyttää.

Simo-Sankari. Pelasti tuon mustan hölmön, joka oli kietonut itsensä tiukasti puun ympärille, ja samantien se oli juosta mopon alle. Molemmat vuohet jäivät huutamaan perään surkealla äänellä.

Batak asutusta

Hautarakennelmia oli teiden varsilla, pihoilla ja pelloilla

Lapsia ei palele.

 

Simo teki yksin rankan pyöräreissun ylös korkeuksiin.

Maalauksellinen tuokiokuva Samosirin saarelta.

 

Tänään, lähtöä edeltävänä iltana, samalla kun viimeistelen tätä juttua, ihmettelemme lahden takana, vuoren rinteellä näkyvää, usean kymmenen hehtaarin metsäpaloa. Sammutustyöt ovat tiettömällä jyrkällä rinteellä ja pimeässä mahdottomia. Hotellin henkilökunta arvioi, ettei palo voi levitä alas kylään asti ja toivoo sadetta.