Tulikivenkatkuiset terveiset

Simo kirjoittaa:


Tobalta siirryimme Berastagiin. Se on noin 600 000 asukkaan kaupunki sata kilometriä pohjoiseen. Julkisilla matka olisi taittunut kolmella eri bussilla ja vienyt päivän, tila-autolla hurautettiin muutamien länkkärien kanssa kolmessa tunnissa. Tosin matkalla käytettin kerran takajarrua auki ja haettiin syytä jurinaan. Ei löytynyt ja matka jatkui jurinan kanssa. Loput länkkärit jatkoivat eteenpäin, me jäimme Berastagiin, jonka lähellä on kaksi tulivuorta.

Ensimmäiseksi haimme Indonesialaisen halpalentoyhtiön, Lion Airin myyntitoimiston. Yritimme aiemmin Toballa varata siltä lentoja netistä, mutta tuo firma ei hyväksy kuin paikalliset luottokortit!?! No, täältä saimme varattua liput Jaavalle, tosin heti kalliimmalla kuin paria päivää aiemmin. Samassa yhteydessä oli myös majoitusta wifillä höystettynä, joten huone siitä. Myöhemmin selvisi,että se wifi eli langaton nettiyhteys toimi vain alakerrassa ja oli maksullista. Suihkuun mennessä tulin vasta huomanneeksi, että pesuhuoneesta puuttui suihku. Alakerrassa oli lämmin suihku lisämaksusta. Huone oli 10 euroa ja yksi suihku aina euron. En mennyt ja rupes tympäseen. Kun illalla nukkumaan mennessä lyötiin kylppärin ovi kiinni, niin aamulla se oli niin sakeana homeitiöistä, ettei hengittää voinut. 

Bathroom ilman bathia. Vessasaavi toimi ilmeisesti myös pesuvesisaavina.

Vessan viljelmät. Se ainoa tuuletusreikä on tukittu huolellisesti.

Aamulla ei ollut aikaa etsiä uutta kortteeria, vaan lähdettiin vuoren valloitukseen. Lähempänä ja helpommin saavutettavissa oleva vuori on Mount Sibayak. Korkeutta sillä on rapiat kaksi kilometriä ja kävelymatkaa puiston portilta tulee seitsemän kilometriä. Alussa  reitti nousi tietä pitkin muuttuen ylempänä poluksi. Kaksi turistia oppaan kera tuli polulla vastaan, olivat aamuvirkkuja  auringonnousun katsojia. Muuten meillä oli seurana paikallinen nuoriso. Kouluilla oli vapaapäivä ja kolmisenkymmentä nuorta  pienissä ryhmissä  teki nousua samaan aikaan.

Tämä tulivuori ei ole ollut aktiivinen aikoihin, joten laavavirtoja ei tarvinnut väistellä eikä purkauksia varoa. Sen sijaan kuumaa, rikinkatkuista vesihöyryä syökseviä reikiä maan uumenista oli kymmenkunta. Rikinkatkuiset höyryt ja kuumainen ympäristö loivat huipulle oman maailmansa, joka oli kiehtova ja samalla pelottava. 

Puuttomalla ylärinteelläkin maasto oli rehevää.

Tyttäret halusi kuvauttaa itsensä länkkärin kanssa. Ryhmissä ja erikseen. Ihan mukavaa hommaa.

Kohti huippua.

Kuumia reikiä

Tuommosesta nyrkinkokoisestakin tuli polttavan kuumaa höyryä.

Päänkokoinen puhisi jo siihen malliin, ettei tehnyt mieli mennä koettamaan lämpöä.

Minä se täällä vaan kitaraa soittelen.

Kraaterin reunalla

Kraateri, joka ei ollutkaan kuplivaa laavaa, vaan

nuorison merkkauspaikka!

Kraateri yhdeltä reunahuipuista katsottuna.

Kuumien lähteiden höyryjä.

Vuoren toiselta puolelta lähti jyrkkä ja paikoin liukas polku, jota ei suositeltu käytettäväksi. Ihmisiä oli täällä huonoilla keleillä eksynyt ja joku kuollutkin vuorille. Meille sattui hyvä sää ja polku johti laaksoon, jossa oli kuumien lähteiden kylpylä, joten sinne. Nuoriso olisi halunnut meidän lähtevän samaa reittiä takaisin, mutta kun lähdimme etsimään toisen polun alkupäätä, he lähtivät joukolla saattamaan meitä alas. Polku olikin monin paikoin todella jyrkkä,mutta rimpuilemalla ja persemäkeä laskemalla hankalimmat paikat selvitettiin. 
Ne kuumat lähteet taitavat olla tosi kuumia, sillä kylällä oli suuri voimalaitos höyryturbiineineen, joiden jälkeenkin vesi oli vielä kylpykuumaa.
Perillä odottikin palkintokylpy kuumissa lähteissä.

Siellä kylä häämöttää ja alas pitäis päästä.

Ei kait se auta.

Täältä tullaan!

Välillä mentiin reiästäkin.

Persaukset ja lahkeet mudassa mutta melkein perillä.

Kuumat altaat

Jess!

Tuolta tultiin.

 Iltapäivä pitkällä ja poiskin täältä pitäis päästä. Kylältä löytyi jonkinmoinen linja-autoasema, jossa kolme pikkubussia näytti olevan lähdössä. Matkustajat ja kuskit viittilöivät innokkaasti jotta kyytiin kyytiin. Kun pääsimme lähemmäs, kaikki lähtivät liikkeelle ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Jäljelle jäi tyhjiä busseja ja pikkuautoja, jotka tarjosivat sadalla tonnilla kyytiä kaupunkiin. Oikempi hinta oli kymmenesosa tuosta. Parisataa metriä eteenpäin, ja täältä löytyi kolme pikkubussia, joista yksi oli menossa kaupunkiin kunhan se täyttyisi. Me olimme ensimmäiset matkustajat. Tunti odottelua eikä muita matkustajia. Sitten selvisi, että toinenkin, puolitäysi bussi lähtisi heti kaupunkiin, jos pulitamme 70 tuhatta kyydistä. Tarjosin lopulta kolmekymppiä, mutta kuski vaati viittäkymppiä tietäen, että pimeä tulisi kohta.
V-käyrä nousi sen verran, että nostettiin reput pykälään ja lähdettiin lompsimaan kohti kymmenen kilometrin päässä olevaa kaupunkia. Parin kilometrin päässä pysähtyi yksi pikkubussi kohdalle ja kyseli kyytiin. Tilaa oli vielä meille ja taksa kahdelta kymppitonnin, joten hyvillä mielin kaupunkiin.


Kaupungissa oli yksi pääkatu, joka toimi samalla maakunnallisena pääväylänä. Liikenne oli jatkuvaa ja kovaa molempiin suuntiin. Ajoneuvoista ainakin puolella äänenvaimentimet olivat palaneet puhki, joten iltasella kadun varrella ruokaillessa asiat piti toimittaa huutamalla. Tuumittiinkin kaikesta koetusta, että löytyi Aasiasta ainakin yksi persläpi!


Seuraavana aamuna ensimmäisellä kyydillä Medaniin ja siellä lekurille. Kohta kuukauden vaivannut haava jalassa ei osoita paranemisen vaan pahenemisen merkkejä. Viidakon tulvavesissä kahlaillessa sinne meni joku ärhäkkä pöpö, ja pikku nirhauma on levennyt suuremmaksi, vuotavaksi ja pakottavaksi haavaumaksi. Sairaalassa huolellinen puhdistus, rasvasiteet, antibiootit ja komento pitää haava kuivana. 

Täällä sitä nyt ollaan, Balin parhaimmalla biitsillä ja hotellillakin uima-allas eikä pääse veteen. 
Tää on niin tätä!

Sairaalasta tulostivat mulle hienon potilaskortinkin, joten jos sattuu Sumatran Medanissa joku haaveri, niin eipä ole hätäpäivää.

Kuvista muljahti mieleen Vietnamissa otettu passikuva. Menin kulahtanut T-paita päällä kuvauttamaan itteni ja kuvista tuli tämännäköisiä:

 Tällä kuvalla irtosi kahden kuukauden viisumi Indonesiaan että heilahti!